Pääsiäinen on tänä vuonna niin myöhään, että pajunoksat alkavat olla ihan yliaikaisia. Noissakin oksissa näkyy jo ihan vihreää. Pajunoksien löytäminen perus lenkkipolkujen varrelta tuntuu muutenkin tässä kaupungissa olevan varsin hankalaa. On tainnut joku muukin haluta oksansa, kun katsoo riivittyjä pajupuskia. Saaliini vaunulenkiltä oli vaivaiset kaksi oksaa, mutta washi-teipeillä koristeltuna ne tuovat silti pääsiäistä kotiin. Lapsena oksien näin vähäinen määrä olisi ollut täysi katastrofi, nimittäin oksien ja karkkien määrä oli tietysti samassa suhteessa. Meillä taitaa jo tänä vuonna olla pikkuruinen trulli, mutta onneksi hänelle riittää palkaksi ihan äidinmaito.
Minun makeanhimoni on vauvan ensimmäisen kuukauden aikana ryöstäytynyt ihan käsistä. Suklaa jos toinenkin on kadonnut milloin milläkin verukkeella; imetyksestä johtuva energiavaje, sokeriboosti piristämään univelkaista, pieni omahetki herkun kera... Viikon alusta laitoin itseni herkkulakkoon. Kumma kyllä olen selvinnyt ilman päiväannostani. Viikonloppuisin annan ehkä itselleni hieman armoa, sillä täyskieltäytyminen ei kohdallani toimi. Toivottavastinpieniä virpojia ilmestyisi sunnuntaina meidän ovella, pääsisin samalla eroon lopuistakin kaapissa kummittelevista herkkujemmoistani. kerrankin olisi kaapeissa karkkia valmiina, meinaan nimittäin joka vuosi unohtaa, että täällä päin virpojat saapuvat jompalmusunnuntaina. Etelä-pohjanmaalla trullit kiertävät aina vasta pääsiäislauantaina. Meillä on muuten tarkoitus lähteä Etelä-pohjanmaalle pääsiäiseksi. Se onkin ensimmäinen vähän pidempi reissu pikkumiehen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!