Don´t count the days. Make the days count.

Hups, blogi ei ole päivittynyt lähes viikkoon. Täällä kuitenkin ollaan, kiirettä vain on pitänyt. Olisi ollut kiva jakaa viikon aikana hetkiä teidänkin kanssa, mutta välillä tunnit vuorokaudessa eivät kaikkeen riitä. Toivon, että siellä silti edelleen ollaan. Itsellä ainakin on ehtinyt jo tulla ikävä.

 Mikäs minut nyt sitten oikein on pitänyt niin kiireisenä. Viimeiset 1,5 viikkoa töissä pitävät vauhdissa, kun yritän saada kaiken sellaiselle mallille, että voin luovuttaa hommat sijaisille. Arjen joukkoon on mahtunut myös juhlaa.
Keskiviikkona vietin synttäreitäni. Mies seikkaili koko viikon pitkin Eurooppaa työmatkalla, joten hemmottelin sitten ihan itse itseäni. Onneksi synttäripäiväni osui mukavasti vapaapäivälle, joten kävin kampaajalla ja herkkulounaalla. Ihan yksin en koko päivää sentään viettänyt, kun ihana ystävä vei minut illalla vielä synttärileivokselle.
Mies palasi kotiin torstaina yöllä, ja eilen oli sitten hänen synttäriensä vuoro. ...ja taas tuli herkuteltua.

Viikonloppunakaan en blogiin ehtinyt, kun suuntasimme ystäväni kanssa auton nokan kohti Kustavia.  Ystävämme sai jouluaattona vauvan, jota lähdimme yhdessä katsomaan. Pikkuinen poika oli niin suloinen, ja oli arvokasta viettää aikaa ystävien kanssa.
 Eilen kävimme miehen kanssa katsomassa toistakin joulun aikaan syntynyttä vauvaa. Ystäväpiiriimme on syntynyt (tai on syntymässä) paljon vauvoja, joten meidän vauvalla tulee olemaan paljon samanikäisä kavereita.
Seuraavat 1,5 viikkoa tulevat olemaan vielä kiireisiä. Uskon, että aikaa blogillekin taas löytyy, kun mammaloma alkaa, ja yritän keksiä itselleni tekemistä siihen asti kunnes vauva päättää tulla maailmaan.