Remppahulluus

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Sain joku aika sitten postaustoiveen liittyen remppaamiseen, ja ajattelin nyt tarttua aiheeseen. Olemme siis remontoineet tämän kodin lattiasta kattoon, kuten myös edellisen, joten kokemuksia on kertynyt. Vaikka sitä välillä remontoidessaan sanoo, että tähän en enää koskaan ryhdy, heikoimmat hetket unohtuu sillä hetkellä, kun muuttopäivä tulee ja raksa muuttuukin ihan oikeaksi kodiksi. Toiveen innoittamana kaivoin viime kesän remppa-aikaisia kuvia esiin, että muistaisin todelliset fiilikset, ja voisin teillekin näyttää miltä kaikki näytti ennen kuin muutimme. Jotain hulluutta kai tähän remontti-intoisuuteen liittyy, sillä toiset välttelee remontteja viimeiseen asti, ja itse sitä löytää itsensä samasta tilanteesta vähän väliä.

 

Urakka aloitettiin sillä, että sisustuskoira tarkasti remppakohteen, mutta ei se kyllä tainnut tajuta, että tänne muuttettaisiin pian ihan kokonaan. Eikä sitä oikein tajunnut itsekään, että unelma omasta pihasta ja puutaloasumisesta Helsingissä olisi rempan jälkeen totta. Eikä sitä aina tajua vieläkään. Unelmien tavoittelu kai se yksi syy tähän remppahulluuteen kai onkin. 



 

En voi valehdella etteikö remontti aina raastaisi hermoja. Uutta kotia suunnitellessa ja haaveillessa aina unohtaa ne kaikkein likaisimmat ja inhottavimmat hommat, ja näkee vain itsensä maalisuti kädessä viimeistelemässä lopullista pintaa ja sisustelemassa. Ankara totuus on, että siihen pisteeseen on yleensä pitkä matka. Kovin homma, kun on pohjatöissä. Ensin on pakko purkaa, ja pohjatyöt on parasta tehdä hyvin, että ei joudu hommiin uudestaan. 

 
Tiedetään, on pimeät kuvat, mutta niin oli huonekin. Nykyinen kirjasto / työhuone oli saanut seinilleen harvinaisen kivan (kauhean) kuivuneen veren värisen maalin, ja muovimatto oli tietysti sävy sävyyn. Ai, että miten kiva


Kylppärin nykytilaa, ette olekaan vielä nähneet, mutta voin kertoa, että hieman erilainen on kuin tämä lähtötilanne.


Välillä turhautumista aiheuttaa loputon kaaos, kun purkaessa remppajätettä tulee ja tulee ja tulee...

 



Purkuvaiheessa jännitti, että mitäköhän pintojen alta löytyy, kun eihän vanhasta talosta koskaan tiedä. Yleensä alkuperäiset työt on tehty hyvin, ja luonnonmukaisista ja kestävistä materiaaleista.  mutta sen jälkeen tehdyt remontit ei niinkään, kun on keksitty muovit ja muut hengittämättömät materiaalit. Mitään yllätyksiä ei onnkesi tullut vastaa, jos ei lasketa pikku "dinosauruksen" luurankoa ja salaovea naapurin puolelle. :) 



Rempan paras vaihe (sen muutopäivän lisksi) on se, kun alkaa vihdoin tulla valmista pintaa. Esimerkiksi lattian maalamista tehtiin keskellä valoisaa kesäyötä, kun ei maltettu jättää seuraavalle päivälle. Toiset vihaavat valintojen tekemistä, ja niitä remonttihommissa riittää: Millaista laattaa? Minkä väristä seinää? Millaisia säiltysratkaisuja? Millainen valaistus? Millainen huonejako? Millainen lattia? Entä keittiö?... Lista on loputun, mutta itse rakastan tätä vaihetta. Se voi kyllä johtua siitä, että minulla on tarkat mielikuvat jo ennen kuin on mitään konkreettista. Sisustusfriikkinä bongailen ideoita koko ajan, nytkin, vaikka emme todellakaan ole muutamassa mihinkään. Valintoja on helppo tehdä nopeastikin, kun kokonaissuunnitelma on olemassa.  Ongelmaksi sen sijaan muodostuukin usein se, että tietäisin tarkasti mitä haluan, mutta sitä ei vain saa mistään.



Mahtava hetki oli myös, kun keittiö alkoi hahmottua paikalleen. Ärsyttävää sen sijaan oli, että keittiö piti paketoida suojapahveihin, kun kattoa piti vielä maalata. No pahvien pois repiminen olikin sitten kuin valtavan joululahjan avaamista. :)

 
 
 Remontointi ei ehkä sovi kaikille, mutta on siinä kyllä paljon hyviä puolia. Voi olla varma, että saa oman näköistä, ja jos remppaa tekee pääasiassa itse, on oman käden jälkeä kiva katsella, ja kotiin syntyy voimakas tunneside. Jos ei laske omia työtuntejaan säästää tietysti myös rahaa ja voi saada sellaista, mihin ei muuten olisi budjettia. Omia voimavarojaan kannattaa tietysti myös miettiä. Kaikkiin elämäntilanteisiin ei ehkä kannata ottaa vielä remonttistressiäkin kaiken muun lisäksi. Omia kykyjään on myös puntaroitava. Mikä on järkevää tehdä itse ja missä ammattilainen on paikallaan. Välillä itse tekemällä säästää myös aikaa, kun ei ole sidoksissa niin paljon muiden aikatauluihin, mutta asia voi olla myös toisin päin, jos homma ei ole hallussa. Oman käden jäljen näkeminen on palkitsevaa. Fiilikset, kun jotain valmista alkaa vihdoin näkyä. 

 
Tässä yhteydessä en myöskään voi olla mainitsematta ystävien merkitystä. Olen niin kiitollinen ystäville, jotka ovat uhranneet esim. omaa kesälomaansa auttaakseen meitä toteuttamaan unelmamme. Edellisessä rempassa naapurien vertaistuki oli pelastus silloin, kun esimerkiksi putkiremontti ei etene suunnitellusti kummankaan asunnoissa niin kuin pitäisi. Kun kylppärin putkia on vedetty jo toistamiseen väärään kohtaan, jaksaa yhdessä asialle jopa nauraa. Toiset ystävät ovat olleet konkreettisesti vasara kädessä, ja toiset tukeneet muuten. Emme ole unohtanut yhtäkään käden ojennusta, esim. miten ystävien tuomat pullakahvit keskelle remonttia ovat piristäneet, ja auttaneet hiomaan vielä yhden seinän. Aina, kun sanomme viihtyvämme niin hyvin nykyisessä kodissamme, ystävämme vitsailevat, että jos nyt edes pari vuotta tässä pysyisitte. Tottahan se on, että aina pitäisi olla jotain projektia ja puuhaa. Onneksi tällaisessa vanhassa talossa, ja sen puutarhassa sitä riittää. Keskeneräisyyden sietokyky ainakin remontoidessa kasvaa. Tällekin kesälle olisi hommaa ainakin ikkunoiden, ovien, kuistin ja kakluuniuunin kanssa.

Tulipas pitkästi ajatuksia, ja kuvia olisi ollut vielä vaikka kuinka paljon. Postaustoiveita saa jättää jatkossakin. Toivottavasti tässä oli jotain sinulle Jenni, ja muillekin remppaa aloitteleville, tekeville tai jo sitä muisteleville. Mukavaa viikon puoliväliä!

1 kommentti:

  1. Ai että, mitä muistoja! Ihan alkaa naurattaa :) Jotenkin olin aivan unohtanut tämän vaiheen, punaisen huoneen ja siniset boordit. Ulkona rehottavan kesän ja lämpimät yöt... Melkein haistan sen naapurin jasmikkeen nenässä! Hauskaa oli ja tulipa tehtyä <3
    -S

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!