Ensimmäinen myymäni maalaus

Näissä kuvissa on vielä seinällä maalaukseni, joka sai tässä joku aika sitten uuden kodin. Se on nimittäin ensimmäinen myymäni maalaus.

Maalasin tämän taulun jo joskus kesällä ja silloin, juurikaan asiaa sen enempää ajattelematta, julkaisin siitä kuvan instagramissa. Blogissa taulu näkyi paljon pidemmän ajan jälkeen, koska hämmennyin siitä, miten paljon kommentteja sain siihen liittyen. Maalaus selvästi herätti tunteita ja kysyttiin myynkö teoksiani ja teenkö tilaustöitä. 

Ensin kieltäydyin, koska tämä asia vaati itseltäni pohdintaa. Maalaminen on ollut minulle aina muista riippumatona, ja olen tehnyt sitä vain omaksi ilokseni. Jos myyn teokseni, niin mitä tapahtuu taitteelliselle vapaudelleni? Voisinko ajatella myyväni maalauksiani, joihin kaikkiin kuitenkin laitan aina jotain itsestäni? Näitä jäin pohtimaan useammaksi kuukaudeksi.

Tämä maalaus päätyi Katrin seinälle ennen kaikkea siksi, että aistin että teos puhutteli häntä erityisellä tavalla. Katri ja hänen miehensä olivat etsineet useamman vuoden sitä oikeaa taulua heidän seinälleen. Katri kertoi, että kun hän näki maalaukseni instagramissa, hänestä tuntui heti, että siinä se on. Minusta on täydellistä, että teos löysi kotinsa samanlaisen intuition kautta kuin se on minulla syntynytkin. Meidän seinälle taulu oli aina liian pieni ja nyt maalaus sai ansaitsemansa paikan myös mittasuhteiden näkökulmasta.

Abstraktit maalaukseni syntyvät siis prosessissa, joka on hyvin impulsiivinen. Lukittaudun yksin työhuoneeseen sekoittelemaan sävyjä ja teos alkaa muotoutua. Välillä annan maalauksen levätä, ja otan sen taas työn alle. En koskaan aloittaessani itsekään tiedä mikä on lopputulos, koska prosessi vie aina mennessään ja maalaus paljastaa itsensä vasta ajan kanssa. 

Taiteellisen prosessini kontolloimattomuuden vuoksi en ota vastaan tilaustöitä, mutta tuo kuvan taulu ei ehkä ole viimeinen valmis maalaus jonka myyn. Tuntuu nimittäin mahtavalta, jos teokseni puhuttelevat ihmisiä ja vieläpä niin paljon, että joku haluaa sellaisen omalle seinälleen. Kaikki maalamani taulut eivät edes mahdu omille seinille, joten olisi ihanaa, jos ne löytäisivät sen oikean paikkansa jonkun toisen kodista.

Ehkä tämä ei siis jää viimeiseksi maalauksestani joka päätyykin jonkun toisen seinälle.

Järjestystä ja kauneutta työhuoneeseen

Mikä tekee työstä juhlaa, no vappu ainakin. Työstä nauttimiseen vaikuttaa itselläni innostavan työn sisällön lisäksi myös inspiroiva työtila. Työn juhlan kunniaksi ajattelinkin, että voitaisiin kääntää katse työhuoneeseen, jonne yhteistyössä Zicos homen* kanssa sain kertaheitolla niin järjestystä kuin kauneutta.

On ihana, jos työpisteellä on kaikki tarvittava käden ulottuvilla. Sehän ei visuaaliselle ihmiselle kuitenkaan ihan vielä riitä. Olisi kiva, että pöytä ei olisi silti täyden kaaoksen vallassa, vaan että kaikki tilpehööri olisi vielä kaunista ja kauniisti esillä. Saan nyt tämän tavoitteen osalta huokaista, sillä Zicos toteutti tämän haaveeni. Työpöydälläni järjestystä pitää nyt kirkas viisilokeroinen säilytyslokerikko*, ja sen sisällä tyylikkäät Monograph toimistotarvikkeet*.
House Doctorin Monograph -kotitoimistotarvikesarjan tuotteet Zicosin valikoimissa nähdessäni ajattelin, että voiko näin kauniita toimistotarvikkeita ollakaan. Sopivan minimalistista, mutta silti juttua tuovia yksityiskohtia.

Sarjaan kuuluu vihkoja, kyniä, klemmareita, viivoittimia... Zicosin kotitoimistotuotteista löytyy ihan kaikkea mitä toimiva ja kaunis työpiste voi pitää sisällään. Minun säilytyslokerikkoon sain paljon tarpeellista helposti ja siististi esille. Kaikki muut lokerikon tarvikkeet ovat Zicosista paitsi teipit ja muistilappu.

Minusta näiden tarvikkeiden juttu on kauniissa sävyissä ja muodoissa. Kun esimerkiksi klemmarit ovatkin tavallisen muodon sijaan kolmioita, ja klipsi totutun värinsä sijaan messingin värinen, onkin niissä yht'äkkiä ihan erilaista tyylikkyyttä.

Meillä on työhuoneen sisustuksessa ollut aiemminkin ripauksia messingin ja kullan sävyä, ja nekin tulevat nyt jotenkin paremmin esiin, kun sama hohto toistuu myös toimistotarvikkeissa. Väitän, että tällaisilla pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys työntekoon. Onhan se nyt vain ihan eri asia mennä työpisteelle, joka on kutsuva ja houkuttaa luovuuteen.

Tästä työhuoneen virkistyneestä ilmestä ja keväästä johtuen, täällä on kaikenlaista uutta ja inspiroivaa työn alla. Kevät on mun vuodenaika, kuoriudun silloin talvikolostani. Visioin, ideoita lentelee ja inspiraatio kipinöi. Näin keväisin iskee myös aina järjestelyvimma.

Blogi täytti tänä keväänä 4 vuotta!
Taisi 2013 huhtikuussakin olla luovuuden puuska, kun tuli blogi perustettua. Bloggaamiseen liittyy aikaa vievää työtä, mutta paljon iloa tuovia asioita. Tämä blogi ei olisi koskaan päässyt 4-vuotiaaksi ilman teitä lukijoita. Synttärien ja kevään kunniaksi, tällä kertaa instagramin puolella, saan ilahduttaa teitä ihan huippu ihanalla arvonnalla. Miltä kuulostaisi 100€ sisustuslahjakortti Zicos home -sisustusliikkeeseen. Jos siis sinäkin haaveilet esimerkiksi työpisteen järjestelystä, niin sillä voisi hankkia vaikka juuri näitä Monograph -toimistotarvikkeita. Zicos home -liikkeen valikoima on todella laaja, ja sieltä voi hankkia vaikka mitä ihanaa sisustukseen ja lahjaksi. Seuratkaa siis myös instassa (heidi_kuistinkautta). Huomenna kisa starttaa ja silloin sieltä löytyy tarkemmat ohjeet osallistumiseen.

Hauskaa työnjuhlaa!

*Yhteistyössä Zico´s home

Sisustusalttarini ja Kubus-kynttelikkö

 ....Jahas ...ja niin on ns. sisustusalttari ilmestynyt tähänkin kotiin. Muistatte ehkä väliaikaisessa kodissa olohuoneen sohvan vieressä olleen Hayn pöydän, johon raksan ajan epätoivoisesti suuntasin sistustusvimmaani ja aloin kutsua sitä sisustusalttarikseni.

Olohuoneeseen on edelleen tulossa myös kiinteä hyllykkö takan viereen, mutta kaipasin kuitenkin tälle seinälle avohyllyä, mihin voin koota joitakin kauniita esineitä, ja josta loveseatissa istuskellessa voi ottaa lehden ja johon laskea lasinsa tai kuppinsa. Mielessäni oli hyllykkö, joka olisi keveä, mutta väriltään musta, niin että se toisi vähän kontrastia yleisesti vaaleaan tilaan. Vaihtoehtoina pyöri niin Lundian kuin By Lassenin mustat avoimet hyllyköt, mutta tässä kohtaa kallistuin kuitenkin IKEAn hintalaatusuhteeltaan täydelliseen Vittsjö hyllyyn. Luulin että hyllyn kanssa tarvitaan vähän tuunausta, kun liikkeessä ylä- ja alahyllyjen pinta oli mustanruskea ja puukuviota jäljittelevää, josta en yhtään innostunut. Mietin jo levyjen päällystämistä esimerkiksi mikrosementtiä tai marmorikuvioista D-C- fix kontaktimuovia käyttäen. Kuitenkin, kun kotona paketit saatiin auki, niin huomasinkin ilokseni, että levyt olivat toiselta puolelta täysin mustat ilman puujäljittelyä, ja sain siis tällä kertaa luopua tuunaamisesta.

Kesäaleista en tämän vauvavatsan kanssa vaatepuolta hyödyntänyt (paitsi toki jotain vauvalle), mutta sisustuspuolelta toteutin yhden pitkäaikaisen haaveeni. Ensin ajattelin, että onko ihan hölmöä alesta huolimatta hankkia kynttelikkö keskellä kesää, mutta By Lassenin Kubus on minusta ihan mihin vain vuodenaikaan sopiva klassikko. Se sopii minusta jotenkin erityisen hyvin tänne uuteen moderniin kotiin, mustia kehysmäisiä linjoja, kun löytyy sisustuksesta meiltä sieltä täältä muutenkin (esim. Mlltrn L1-naulakko). Tuoksukynttilöitähän suosin kesät talvet. Tarjottimen päälle aseteltuna pienemmistäkin esineistä muodostuu kokonaisuus. Tällä kertaa tuoksukynttilät löysivät paikkanasa marmoritarjottimen päältä.  Itse asiassa nyt, kun ollaan reilusti elokuun puolella ja illat pimenneet, niin kynttilät ovat syttyneet jo monena iltana.

Hyllylle päätyi myös lehtiä ja kirjoja, sekä Block-valaisin. Viinipullolaatikoita löytyy meiltä useampia, ja tykkään siitä miten niiden puumateriaali tuo lämpöä kylmien sävyjen rinnalle. Yksi noista laatikoista siirtyi tähän tuomaan vähän pehmeyttä mustavalkoisuuden keskelle. Pallomaljakkoon laitoin yksinkertaisen, mutta suuren ja näyttävän peikonlehden. Lehti on kestänyt hyvänä viikosta toiseen, ja olen niin tottunut siihen, että voisin nähdä tässä vaikka vastaavan ruukkuversionakin. Taulun hankimme Tallinnasta talon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa. Se on virolaisen arkkitehdin ja taiteilijan Ahti Sepsivartin teos.

Joko siellä on syksyinen sisustusvimma iskenyt ja kynttilöitä sytytelty?

Lastenhuoneen taulukollaasi

Taulukollaasit ovat minusta kiva tapa saada huoneeseen ilmettä. Meiltä löytyy nyt jo talosta kaksikin taulukollaasia ja saattaapa niitä tulla vielä lisääkin. Tämän viikon lastenhuoneteeman mukaisesti nyt on vuorossa kuitenkin juuri se lastenhuoneen kollaasi, ja lisäksi muutama ajatus yleisemminkin taulukollaasin kokoamisesta.

Minusta kivoin kollaasi syntyy, kun kuvia valitsee sekä visuaalisella että sisällöllisellä periaatteella. Kuten laajemmassa lastenhuoneen esittelyssä kerroin itselleni luontaista on jatkaa muun kodin kanssa samaa linjaa myös lastenhuoneeseen. Tämän kollaasin värimaailma noudattelee siis tuttua mustavalkoharmaata linjaa, ja leikitellä voi sitten muissa asioissa. Seinällä riittää tilaa, joten tätä kollaasia on helppo myöhemmin jatkaa vaikka lasten itsetekemällä taiteella. Tämänhetkiset kuvat olen kerännyt ajan kanssa, koska minusta kerrokset, tarinat, muistot ja merkitykset kuvien takana ovat kiinnostavia.

Kaksi pientä ylintä kuvaa (pilvi ja aurinko) ovat Granitista, ja ne ovat olleet jo pikkumiehen hoitopisteen seinässä vauvana. Niihin ja toisessa ylänurkassa olevaan pojasta vastasyntyneenä otettuun kuvaan liittyy muistoja ihan hänen alkuajoistaan. Autokuvan poika on saanut isältään tuliaisiksi Saksasta Mersu-museosta. Iskä toi silloin myös pojan vanhanmallisten autojen kokoelmaan vastaavan pikkuauton. Taulu jossa on Pieni nokipoika -laulun sanat, on lahja pojan toisilta kummeilta. Se on osuva meidän pienikokoiselle pojalle. Pojan nimestä tuleva O-kirjain taas on hänen toisilta kummeiltaan Tanskan tuliaisena ja synttärikorttina saatu Design letters -kortti. Onneksi kummitäti kertoi ääneen ajatuksensa, että sen voisi laittaa pojan huoneeseen, koska korttihan sopii kollaasiin paremmin kuin hyvin. Kumpikaan kummitädeistä ei muuten tiennyt lahjat antaessaan, että olin hiljalleen kerännyt kuvia tähän kollaasiin, mutta niin ne ystävät vain usein osaavat lukea ajatuksia. Panda- ja nallejulisteet näittekin jo TELLKIDDO-arvonnan yhteydessä. Nalle on oikeastaan tulevan vauvan, ja se saattaakin vielä muuttaa joksikin aikaa vauvan nurkkaukseen meidän makuuhuoneeseen. Tilalle poika voi vaikka taiteilla itse jotain. Pikkuveli todennnäköisesti jossain vaiheessa muutta kyllä sitten samaan huoneeseen, tauluineen päivineen. Kun yhteistyön merkeissä Zico´s homen kanssa sain valita isoveljelle oman TELLKIDDO-julisteen, niin päädyin pandaan*. Poika tykkää yleisestikin eläimistä, ja varsinkin juuri pandoja löytyy huoneesta sieltä täältä.
Alanurkasta löytyy vielä Half moon ja tiipii-tapettien palaset kehystettynä, kun noita samoja Ferm livingin kuoseja löytyy huoneesta muualtakin.

Rennossa taulukollaasissa kuvat voivat olla seinällä periaatteessa melkein miten vain. Erilaisia ja erikokoisia kuvia ja kehyksiä voi hyvin yhdistellä. Koska vaihtoehtoja riittää, ainakin itse kaipasin jotain logiikkaa, jota hommassa noudattaa. Yleensä rennoissakin kollaaseissa kokonaisuus on todellisuudessa harkittu, ja taustalla on jokin ajatus jota on noudatettu. Pinterestin Gallery wall -kansiostani voi hakea inspiraatiota, ja tässä vielä muutama huomio/vinkki kollaasin tekemiseen, jos sellainen on mielessä.

1.
Ehkä itsestäänselvää, mutta silti ensimmäinen ja tärkein neuvoni kollaasin luomiseen on, että kuvia, kehyksiä ja värejä kannattaa ihan konkreettisesti sommitella keskenään ennen kuin alkaa iskemään nauloja seiniin. 

Pinterestissä näin esimerkiksi vinkin, jossa kaikista tauluista oli tehty ikäänkuin paperimallit (klik). Paperimallien siirteleminen on aika paljon helpompaa kuin kehysten, mutta toisaalta paperimalleista puuttuu ne itse kuvat, jotka koko hommassa ovat tietysti aika olennaisia. Kehysten muotojen ja paikkojen hahmottelussa tuo konstikin varmasti silti toimii. Itse sommittelin tauluja kuitenkin ihan vain lattialle. Seinälle nostettuna kokonaisuus voi kuitenkin näyttää erilaiselta, siksi napsin lattialla makaavasta hahmotelmasta aina välillä puhelimeen kuvia, ja seisoin sitten kuva kädessäni seinän edessä. Eri versioiden vertaileminen onnistui näin paremmin.

2.
Toinen vinkkini on, että taulujen asettelemisessa kannattaa käyttää jo tilassa olemassa olevia linjoja. Taulujen yläreuna voi esimerksiksi noudattaa ikkunalinjaa. Tässä huoneessa seinä oli melkeinpä tyhjä, joten tätä ohjetta en oikeastaan itse juurikaan voinut hyödyntää. Kollaasi kuitenkin sijoitettiin pöytään nähden keskelle ja niin, että vieressä olevan kaapinkin voi joskus vaihtaa sen alle.

3.

 Tässä kokonaisuudessa kehyksiä on erikokoisia, mutta ne on aseteltu ikään kuin näkymättömän nelion sisään. Näin mikään kuva ei näytä siltä, että se karkaisi kollaasista. Kolmas vinkkini on siis se, että kollaasin ympärille voi ajatella ikään kuin suuret näkymättömät kehykset.

4.
Neljäs huomioni on, että (huolimatta tuosta vakavasta ilmeestäni kuvassa ;) ) tämäkään homma ei ole mitään tähtitiedettä. Se mikä ei toimi yhdessä kokonaisuudessa, voikin toimia toisessa ja toisin päin. Omaan silmään ja fiilikseen kannattaa siis luottaa. Kuvia kehyksiin voi aina vaihdella, eikä se niin vakavaa ole, jos virhemittauksen vuoksi yksi reikä onkin väärässä kohtaa. Sieltä se ylimääräinen reikä autokuvan alta meilläkin löytyy. :)

*Panda-juliste saatu blogiyhteistyössä Zico´s homen kanssa

ARVONTA: DESENIO julisteet

Kuva: Desenio

Miltäs kuulostaisi arvonta sisustussyksyn kunniaksi?

Ainakin itselläni syksy on sitä kuuminta sisustusaikaa, ja Deseniolta saamani sisustusjulisteet ovatkin vaihdelleet tiuhaan paikkaa. Nyt saan ilokseni yhteistyössä Desenion kanssa arpoa jollekin teistä yllä olevan kollaasin julisteet. Kysymysmerkkien kohdalle voittaja saa valita itse omat suosikkijulisteensa.

ARVONNAN SÄÄNNÖT:

Arvontaan voi osallistua joko yhdellä, kahdella tai kolmella arvalla.
Yhden arvan saa kertomalla tämän postauksen kommenttiboksiin, mitkä julisteet sinä Desenion valikoimista valitsisit kollaasiin kysymysmerkkien kohdalle. 
 Lisäarvan saa olemalla Kuistin Kautta -blogin kirjautunut lukija joko bloggerissa tai bloglovingissa. (Kirjautua voi myös arvonnan aikana.)
Lisäarvan saa myös tykkäämällä Kuistin kautta facebook-sivusta tai seuraamalla blogia instagramissa.Mainitse vielä selkeyden vuoksi kommentissa monellako arvalla olet arvonnassa mukana.
Osallistua voi syyskuun loppuun asti eli 30.9.2015 asti. 
Voittajan kerron heti lokakuun alussa. Anonyymit kommentoijat muistakaa jättää nimimerkki.
ONNEA ARVONTAAN!
Arvonta päättynyt.

Yhteistyössä Desenion kanssa

Pionit ystävän puutarhasta

Ystävälläni on aivan kauhea ongelma, kun hänen puutarhassaan kasvaa liikaa pioneja. 

...siis liikaa pioneja? HEP! Vapaaehtoinen ilmoittautuu! Pakon edessä on uhrauduttava ja autettava ystävää hädässä, eikö niin?

Ei tarvinnut siis montaa kertaa kutsua, kun jo olin paikalla. Sain mukaani tämän aikamoisen kimpun valkoisia ja puuterisen vaaleanpunaisia pioneja, eikä meidän harvennustyö edes juuri näkynyt missään. Ajoitukseni oli tällä kertaa täydellinen, sillä heti kun me olimme lähteneet, oli alkanut vesisade. Eihän vesisade nyt muuten olisi niin katastrofi, mutta koska pionikausi alkaa olla jo lopuillaan, eivät auenneet kukat enää kestä kovin kovaa kohtelua. Kerrankin ajoitus oli oikea, ja minä ehdin saada nämä kauniit kukat.

Kimppu löysi lopulta paikkansa tuolta HAY:n tarjotinpöydältä. Kutsun sitä äidin alttariksi, koska se on minulle lähes pyhä paikka, koska se on lähes ainoa paikka, johon voin astetelmiani loihtia. Pöydän edessä on yleensä rahi, niin että pienet kädet eivät ulottu sinne. Sain muuten vihdoin tuon maalaukseni kehyksiin, eihän siinä mennyt kuin neljä kuukautta. Neljä kuukautta olen myös suunnitellut tarttuvani uudelleen siveltimeen, mutta niin vain viikot ja kuukaudet ovat menneet. Ehkä tässä joku ilta voisin koittaa syntyykö mitään.

Kiitos vielä pionipuutarhurille kimpusta!

Inspiraatio iski

Yksi kevään merkki on luomisen vimma. ...tai no... allekirjoittaneella se taitaa kyllä olla pahasti kroonistunut tauti. Joka tapauksessa tässä yksi ilta iski pitkästä aikaa inspiraatio päästä maalaamaan.
Tuo sekatekniikalla toteutettu kuva oli oma lempparini illan kokeiluista. Maalaamiselle täytyy olla rauhaa, joten siinä kai se suurin syy, miksi en ole pitkään aikaan kaivanut siveltimiä ja kyniä esiin. Kun taidetarvikkeet saa levitettyä ja pääsee vauhtiin jää ilta äkkiä lyhyeksi. Niin siinä nytkin kävi, juuri kun alkoi jotain syntyä, tuli yö vastaan. Muutenhan sitä olisi voinut maalata vaikka koko yön, mutta pikkumiehen rytmi ei jousta äidin taideinspiraatioiden mukaan. Kunhan löydän sopivan hetken, haluaisin kyllä jatkaa sarjaa tämän trenssissään seisoskelevan kevätleidin kaveriksi. En toki tiedä syntyisikö näitä tämän tapaisia kuvia enää lisää. Taiteiluni on aina ollut sellaista, että aloittaessani mielessäni on jotain tiettyä, mutta lopputulos on yleensä ihan jotain muuta. Luova prosessi nyt on sellainen, jota on turha yrittää liikaa kontrolloida tai ei synny mitään.
Trenssitytölle on onneksi seuraa ainakin tuosta How to be parisian -kirjan kannessa olevasta pariisittaresta. Pakko myöntää, että tähän kirjaan tartuin alunperin kauniin kansikuvan ansiosta. Tähän mennessä olen selannut kirjaa vähän sieltä ja täältä, mutta oikeastaan se sopii ihan hyvin tämän kirjan muotoon. Kirja on ehtinyt osittautua hankkimisen arvoiseksi.
 Tuon kirjan alussa oleva Aristoteleen juonimääritelmän haastava lainaus sopii hyvin myös tähän luovuuspohdintaan ja elämään muutenkin:

A story should have a beginning, a middle and an end, but not necessarily in that order.
-JEAN-LUC GODARD-

Kirja antaa ironisia, mutta oikeasti ihan hyviäkin ohjeita. Minun ohjeeni teille ja itselleni tähän sunnuntaihin voisi olla: Toteuta tänään tavalla tai toisella itseäsi!

Tämä wannabe-pariisitar lähteekin tästä nyt toteuttamaan itseään vaipanvaihto-operaatiossa, se nimittäin vaattii tuon Marseille-saippuapalan lailla käsistä karkailevan pikkumiehen kanssa luovutta jos joku. Oikeasti: Luovuus ja ennen kaikkea huumori, niillä mennään tänäänkin.