MAGNOLIA: 10 kuvaa ja 5 vinkkiä

Magnoliahuuma ottaa taas ensimmäisiä kierroksiaan. Siinä se nimittäin on, pitkän odotuksen jälkeen, vuoden ensimmäinen magnolia, lempikukkani. ...tai pitkän ja pitkän, nimittäin vaikka odotan tätä hetkeä aina kuumeisesti, niin silti tänä vuonna aikainen magnoliakausi pääsi yllättämään. Tämän ensimmäisen oksan löysin nimittäin jo tammikuun lopussa. Näin aikaisin en ole koskaan aiemmin löytänyt magnolian oksia. 

Varsinkin näiden ensimmäisten oksien kanssa on joskus käynyt niinkin, että nuput eivät sitten olekaan auenneet. Vaikka saatavuus yleisesti on vuosien aikana parantunut, niin kukkakauppiaat edelleen ottavat niitä valikoimiinsa minusta aika varoen. 

Jos teistä joku haaveille magnoliasta, niin kannattaa olla silmät auki kukkakaupoissa, sillä ne vaatimattomat oksat, joissa ei vielä näy yhtään kukkaa saattavat olla magnolian oksia. Tässäkään oksassa ei kukkakaupassa näkynyt vielä yhtään terälehtien sävyä. Nupun päällä olevat kovat kuoret se oli kuitenkin jo muutamasta tiputtanut, ja siksi uskalsin toivoa, että oksa puhkeaa kukkaan, niin kuin se sitten ilokseni tekikin.

Tässä oksassa oli paljon nuppuja ja lopulta ne avautuivat melkeinpä kaikki. Magnolia on minusta ehkä kauneimmillaan juuri siinä vaiheessa, kun vasta pari kukkaa on auennut ja suurin osa vielä löyhällä nupulla. Suurin osa näistä kuvista on tuosta vaiheesta, sekä ihan viimeisestä pienestä oksasta, jonka vielä leikkasin ja pelastin, kun muu oksa alkoi jo olla kaikkensa antanut. Voin kertoa, että vaikka tässäkin on 10 kuvaa, niin koneella on vielä vaikka kuinka paljon enemmän. Menen aina sekaisin magnolian kauneudesta, ja ihastelen kukinnan eri vaiheita. Seuraan suurella jännityksellä miten oksan oikein käy. Hihkuin, kun näin hieman vaalenpunaista ensimmäisessä nupussa. ihastelin, kun kukat aukeavat ja lopuksi vielä vähän haikeana katsoin, kun kukat alkoivat lakastua. Onneksi magnoliakausi vasta alkoi, joten uskon, että tämä ei ole tämän vuoden ainut oksa.

Tässä vielä vinkkejä siihen, miten saada magnolian oksa kukkimaan.

*
Suojaa oksa kuljetuksen ajaksi hyvin!

Varsinkin näillä pakkasilla oksa täytyy pakata todella hyvin, niin että se ei vain saa kylmää. Pidä myös huolta, että se on koko ajan vedessä. 

*

Leikkaa oksaan vino imupinta terävällä veitsellä (omani olen hankkinut kukkakaupasta, ja se on samanlainen kuin mitä kukkakaupoissa käytetään).

Viiston leikkauspinnan lisäksi sain viimeksi vinkin, että kuorta kannattaa vuolla pois parista kohtaa.

*

Vaihda vesi vähintään 1-3 päivän välein, ja leikkaa silloin myös uutta imupintaa. 

Puuvartiselle kukalle laita aina kuuma vesi.

*
Pidä oksaa valoisalla paikalla.

*

Magnolian nupun päällä on ensin kovat kuoret, jotka putoavat pois ennen kuin ne aukeavat. Älä siis ihmettele, 

Näillä konsteilla olen itse yleensä onnistunut saamaan magnolian oksan kukkimaan. Viime keväänähän istutimme omaankin pihaan magnolian. Saa nähdä miten taimi talvesta selviytyy. Joka kevät teen myös Magnolia-kierroksen ja käyn ihastelemassa tiedossani olevia pääkaupunkiseudun magnoliapuita. Olen kirjoittanut aiempian vuosina ainakin valkoisena kukkivasta Torkkelinmäen magnoliasta ja Käpylän vaalenpunaisena kukkivasta magnoliasta.

Magnoliahuumaa

Rehasin sitten kukkahulluna koko perheen viikko sitten Helsinkiin nähdäkseni tämän näyn.
Voin kertoa, että kannatti!

Mies tietää jo, että lempikukkani magnolian täydellisen kukkimishetken perässä seikkaillaan joka kevät pitkin Helsinkiä. Pojat sen sijaan eivät varsinkaan ruuhkassa olleet kovin innostuneita tästä retkestä. Onneksi olin pakannut pojille eväät mukaan, ja yhden pysäkin taktiikalla päästiin perille. Tai no... oikeastaan alkuperäisessä suunnitelmassa olisimme ajaneet ensin Viikkiin asti, koska Viikin magnoliapuiden kukintaa en ole koskaan nähnyt, enkä nähnyt sitten nytkään. Tämä Puu-Käpylän loistomagnolia riitti kuitenkin minulle, koska se oli juuri parhaimmillaan ja niin upea.

Sattumalta talon asukas ja magnoliapuun aikoinaan istuttanut rouva tuli ulos, kun minä hiippailin tieltä käsin ihastelemassa puuta. Huikkasin, että saanko ihastella puuta ja ottaa siitä muutaman kuvan. Hän sanoi ehdottomasti, ja kysyi haluanko tulla pihaan. Ei tarvinnut kahta kertaa kutsua. Siinä vaiheessa paljastin, että olen itse asiassa tullut katsomaan hänen magnoliaansa Espoosta, eikä tämä ole edes ensimmäinen kevät. Rouva hymyili, että en ole ainut, joka hänen magnoliapuutaan tulee tai pysähtyy ihastelemaan. Puu-Käpylän Kalervonkadun magnolia onkin ihan nähtävyys. Minä tietysti käytin tilaisuuden hyödyksi ja kyselin rouvalta hänen magnoliapuustaan ja kokemuksiaan sen hoidosta.

Tämä magnolia on kuulemma jo 23-vuotias, mutta se kukki ensimmäisen kerran vasta kahdeksantena keväänään. Sen jälkeen se on kukkinut joka ikinen kevät. Talon asukas kertoi hukanneensa puun mukana tulleen lapun, eikä ollut varma lajikkeesta. Minä sanoisin, että tämä on loistomagnolia, päätellen sen kukkien muodosta ja väristä. Loistokkaalta se todella näyttikin.
Kukinta oli juuri parhaimmillaan viikko sitten. Omistajankin mielestä tänä vuonna sen kukinta oli erityisen kaunis. Minä olen siis pari vuotta sitten nähnyt tämän magnolian ensimmäsen kerran, mutta silloin kukat olivat vielä aikalailla nupulla. Nyt kukat olivat kauniisti auki ja kukkia kasvoi paikoittain jopa tiiviinä ryppäinä, ja ne olivat todella suuria, minun käden kokoisia.
23 vuodessa tästä magnoliasta on kasvanut suuri, ja rouva kertoikin, että oli joskus aikonut leikata sitä, mutta kuullut sitten, että magnoliaa ei saa leikata.
Kukat sointuvat kauniisti talon seinän sävyyn ja koristeellisen ikkunan eteen. Puu näyttää varrmasti upealta myös sisältä, mutta sinne en sentään itseäni kutsunut. Puun kohdalla olevan ikkunan remonttiakin oli siirretty sen takia, että nuput eivät tärveltyisi. Jopa ikkunan kunnostajat olivat ymmärtäneet nuppujen vaalimisen.
Toisenkin hauskan tarinan kuulin puuhun liittyen. Vastapäisessä rakennuksessa on seurakunnan tila ja siellä oli ollut juhlat. Sieltä oli ihmetelty, että kyllä ihmiset kaikenlaista tekevät, kun ovat laittaneet puun täyteen rusetteja.

Rouva ei kuulemma ole puutaan juuri hoitanut. Leikata, kun ei saa ja lannoittanutkaan hän ei sitä ole kuin kompostimultaa joskus sille heittänyt. Paikka on siis kaikesta päätellen magnolialle suotuisa, kun se näin kukoistaa. Lämmin seinusta ja suojassa tuulelta, ja niin tämä kaunokainen antaa parastaan aina keväisin koko kadulle ja kaikille ohikulkijoille tai meille paikalle saapuville fanaatikoille.

Rouva oli selvästi ylpeä puustaan, ja niin minäkin olisin, jos tällainen pihassa kasvaisi. Itse asiassa saattaa vaikka joskus kasvaakin. Haave omassa pihassa kasvavasta magnoliasta tulee nimittäin toteutumaan, koska haimme tällä viikolla pihallemme magnolian taimen. Omaan pihaan valitsin Japaninmagnolia-lajikkeen. Siinä on valkoiset kukat, ja se pärjää suotuisalla paikalla hyvin, aina Keski-Suomen korkeudella asti. Saa nähdä, koska siihen saadaan ensimmäiset kukat, ja miten se ylipäätään selviytyy. Meidän piha on todella valoisa, joten aurinkoa ja lämpöä sen ainakin pitäisi saada.

Valkoinen magnolia kukkii

Täällä on ollut aikamoinen viikko monessa mielessä. Niin suurta onnea kuin suurta huoltakin, mutta niin se on vain otettava, että kaikki sävyt kuuluvat elämään. Kauniit kukat ovat aina paikallaan, ja sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen, varsinkin magnolian kukat. Kuten ennustinkin, niin en siis malta näitä kuvia lempikukastani jemmailla. Tämä valkoinen magnolia oli äitienpäivänä parhaimmillaan, mutta ehkä se kukkii edelleen, jos joku haluaa sen Kalliossa Torkkelinmäen juurella itse nähdä. Veikkaan, että vaaleanpunaisena kukkiva puu kukkii nyt myös, koska viime viikonloppuna siinäkin oli nuput jo pitkällä. Kuviin ei valitettavasti edelleenkään saa talletettua huumaavaa tuoksua, mutta kuvitelkaa sekin vielä mukaan.

Keväistä viikonloppua! Nauttitaan pienistä iloa tuovista asioista!

Magnoliahullun muistiinpanot

Minun yleisesti tunnettu diagnoosinihan on kukkahulluus, mutta jos on vielä joku, joka ei tiennyt, niin erityisesti magnolia on se kukka joka saa minut aivan sekaisin. Mikään ei (ei edes viime metrien rakennuskiire) hillitse joka keväistä magnoliahulluuttani. Näin aikaisin kevättalvella säntäilen kukkakaupasta toiseen kyselemässä löytyisikö edes yhtä pientä magnolianoksaa, ja myöhemmin keväällä ajelen sitten pitkin Helsinkiä ihastelemassa tiedossani olevia magnoliapuita. 

En tiedä ovatko magnolianmetsästystaitoni vuosien varrella kehittyneet, aiempien vuosien kyselemiskierrokseni kirjattu kukkakaupoissa ylös vai magnoliahulluus levinnyt laajemminkin, mutta tänä vuonna minua on onnistanut jo kaksi kertaa. Ensin löysin yhden pienen oksan, joka sekin oli jo riemunkiljahdusten paikka. Pienen oksan löysin Stockan eteisessä olevasta pienestä kukkakaupasta. Olin jo lähdössä pois muiden kukkaostosteni kanssa, kun silmäni osuivat maljakossa yksin nojaavaan oksaan. Hyvä että en syöksyä tehnyt, vaikka ei se oksa tuntunut ketään muuta ainakaan sillä hetkellä edes kiinnostavan. Kuvitelkaa miehen ja pojan ilme, kun tulin kotiin kolmen kukkapaketin kanssa kukkahullun onnellinen hymy kasvoillani.

Olin siis jo ikionnellinen yhdestäkin pienestä oksasta, koska läheskään joka vuosi en ole välttämättä löytänyt sitäkään, mutta meni vain viikkoa ja löysin lisää. Kauniaisissa ruokakauppareissulla kävin tarkistamassa kukkakaupan tilanteen. Ei näkynyt yhtään oksaa, mutta kysyin kuitenkin vielä, jos vaikka takahuoneessa sattuisi olemaan. "Ei meillä kyllä... eikun hei, just tänään taisi tulla muutama pieni oksa... eikun nämähän on ISOJA." 

Magnolia on vain niin maagisen kaunis. Nuppujen aukeamisen eri vaiheet ovat kiehtovia ja jokainen kukka aina omanlaisensa. 

Magnoliapuut kukkivat

  

Tätä on todella odotettu; MAGNOLIAPUUT KUKKIVAT!!!

Kukkahulluuteni ala- ja päälaji; magnoliahulluus on tänä keväänä vain syventynyt. Muutaman tilanteentarkistusreissun olin jo ehtinyt Kallioon tehdä, mutta silloin ei vielä ollut kuin aukeamaisillaan olevia nuppuja. Ihan "hieman" innoissani suuntasin tänään Torkkelinmäen juurelle, kun sain toiselta magnoliahullulta tiedon, että nyt kukat ovat auenneet. 

Perillä odotti lumoava näky. Torkkelinmäen juurella oli sekä valkoinen, että vaaleanpunainen magnoliapuu kauneimmillaan. Kukat olivat auenneet, eikä yhtään lakastumisen merkkejä tai pudonneita terälehtiä vielä ollut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun onnistuin näkemään magnoliapuun täydessä kukassa. Haukoin puiden äärellä henkeäni, sillä niin upeat ja kauniit ne olivat. 

Nyt kukkivat puut ovat parhaimmillaan, joten itseasiassa teimme tänään oikein kukkakierroksen, niiden perässä. Nämä magnoliat olivat ensimmäinen etappimme. Tänään vietettiin myös hanamia, eli japanilaista kirsinkankukkajuhlaa. Meidän kukkakierros osui hauskasti sattumalta tälle päivälle. Lopuksi kävimme vielä etsimässä yhden magnoliapuun, joka ei kuitenkaan vielä ollut kukassa. Kirsikkapuistosta on luvassa kuvia viikonlopun aikana. 

Magnoliahulluus

Pitäisiköhän perustaa kukkablogi, sen verran usein tätä flower poweria täällä nähdään. Mutta kun kukat nyt vain ovat niin kauniita. Lempikukkiini kuuluvat pionit, hortensiat, jaloleinikit, ruusut, liljat ja orkideat. Magnolia on kuitenkin suuri rakkuteni, joka ehkä kiilaa jopa koko listan kärkeen. Magnolia on minusta jotenkin mielettömän kiehtova. Magnoliassa ei kukkien aikaan ole vielä vihreyttä, ja kukat karuissa oksissa ovat tuon kontrastin ansiosta lumoavan kauniita. Kiehtovuus syntyy ehkä myös siitä, että kukkien saaminen maljakkoon asti (edes kerran vuodessa), ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys. Kukkakaupoissa kausi on niin lyhyt ja tarjontaa vähän.
Olen koko kevään (ja itse asiassa monta edellistäkin) metsästänyt näin keväällä kukkakaupoista magnolian oksia. Aloitin etsinnän jo aikaisessa vaiheessa, mutta silti olin jo luovuttaa, niin kuin monena muuna vuonna olen joutunut tekemään. Nytkin sain kuulla "eioota" tai "joo oli meillä, mutta ei enää". Lopulta löysin oksia joissa oli nuppuja mutta ei yhtään avautuvaa kukkaa. Magnolian nuppujen ympärillä on ensin ikään kuin kova kuori, jotka puu pudottaa pois ennen kuin nuppu aukeaa. Leikkasin uutta imupintaa ja vaihdoin kuumaa vettä, että puuvartiset oksat avaisivat kukkansa. Viimeistään tämän tunnustuksen myötä lyön itselleni sen viimeisenkin kukkahullun leiman otsaan: rehasin nimittäin ensimmäisiä oksia jopa mukanani Pohjanmaalle pääsiäisen viettoon. Kun kerran olin juuri oksat löytänyt, niin en todellakaan halunnut jättää niitä kotiin. Huolimatta sinnikyydestäni ensimmäiset oksat eivät kukkineet. Lopulta kuitenkin löysin oksia, joissa nuppujen kuoret olivat jo pudonneet. Voi sitä riemua, kun kukat alkoivat aurinkoisena päivänä kukkia. Kukat aukesivat todella nopeasti, ja jos en olisi ollut pojan kanssa kotona, olisi paras vaihe mennyt ohi. Napsin pitkin päivää kuvia eri vaiheista.
Pitkään on ajateltu, että näillä leveyksillä Magnoliaa ei ulkona ole helppo saada menestymään. Upea magnolia kuitenkin menestyy myös Suomessa. Magnolia-puita ei silti vielä ole näe kovinkaan paljon. Helsingissä muutamia Magnolia puita on silti ihan yleisissäkin puutarhoissa. Kukkimisaika on niin lyhyt, että jos kukkat haluaa nähdä, ajoitus pitää kyllä olla oikea. Kalliossa vanhan kotimme lähellä, Torkkelinmäen juurella kasvaa muutama magnolia, jotka olen joskus onnistunut näkemään kukkimisaikaan. Viikistä kuulemma löytyy myös. Jos joku tietää muita paikkoja, niin vinkatkaa ihmeessä tälle kukkafriikille. Meidän tulevan talon pihaa suojaa kallio, joten aion ainakin yrittää istuttaa talon pihalle magnolian. Pariisiin olisi myös ihana matkustaa keväällä juuri magnolian kukkimisen aikaan. Näin juuri joitakin kuvia Pariisin kukkivista puista, WAU!
Nämäkin kuitenkin riitävät minulle. Allekirjoitimme muuten viime viikolla talotoimittajan kanssa paperit talosta. Nostimme miehen kanssa sinä iltana samppanja lasilliset yhden tärkeän vaiheen kunniaksi. Saamme ensi tai viimeistään seuraavalla viikolla kuvia, joten ehkä uskallan sitten täälläkin jo vilauttaa jotain. Tulen varmasti aina keväisin muistamaan, että talokaupat tehtiin magnolia-aikaan.