Juhannustunnelmaa omenankukkien keskellä

Juhannus ja keskikesä on ihan nurkan takana. Olen säästellyt näitä kuvia tähän hetkeen, sillä niissä on minusta niin juhannukseen sopiva tunnelma, vaikka omenankukat eivät enää kukikkaan.

Minähän kierrän kukkivien puiden perässä aina milloin missäkin. Tänne ihanaan omenapuutarhaan minut johdatti Erja (Visuelli), joka on ottanut myös nämä nostalgiaa henkivät kesäkuvat.

Olin kyllä aiemmin kuullut tästä Malminkartanossa sijaitsevasta omenatarhasta, ja haaveillut tässä upeassa paikassa vierailemisesta, mutta en sitten kuitenkaan ole tullut selvittäneeksi tarkkaa paikkaa ja vierailu on jäänyt. Nyt me otettiinkin sitten Erjan kanssa kaikki ilo irti minun ensivierailustani, ja ikuistettiin se näihin kuviin. 

Tänä vuonna olen saanut muuten ruksata kukkakohteista toisenkin sellaisen, jossa en aiemmin ole vieraillut. Haagan alppiruusupuiston sain myös kokea ensimmäisen kerran. Se on jostain syystä myös jäänyt aiempina vuosina näkemättä, mutta nyt kun sinne pääsin, niin olihan sekin aivan epätodellisen kaunis paikka.

Olimme sopineet jo talven sydämmessä tästä kukkaretkestä, ja kun pitkän odotuksen jälkeen tämä oikea odotettu hetki koitti, lähdimme kauniina kesäiltana innoissamme ihastelemaan ja ikuistamaan tätä omenapuutarhan loistoa. Kukkaretkemme reitillehän sattui myös täydessä kukassaan oleva kirsikkapuu, jonka ääreltä otettuja kuvia näittekin jo, kun intoilin niistä silloin heti Kukkivien puiden aikaan.

Näytin äidilleni näitä kuvia heti kun sain ne, ja hän sanoi, että ihan kuin jostain vanhasta elokuvasta.
Joku oli myös Erjan instagramissa julkaisemaan kuvaan kommentoinut jotain sen suuntaista että Kuin hän kävelisi Jane Austenin romaanissa. Siltä minustakin valkoisessa mekossa omenapuiden reunustamalla käytävällä kulkiessa tuntui. Erja onnistui tallettamaan näihin kuviin klassisen kauniin ja nostalgisen kesätunnelman.

Hento seppele tai oikeastaan kukkapanta on itse tekemäni. En tehnyt siitä täyttä ympyrää, vaan kaaren ja sidoin päihin silkkinauhat, joilla se sidotaan kiinni. Tällaisen voikin viedä vaikka juhannuslahjaksi, koska lahjan saaja voi sitoa sen sitten juuri itsellen sopivaksi. Tässä seppeleessä oli alunperin vain harsokukkaa ja vihreitä, mutta lisäsin siihen puutarhasta vielä pari omenan kukkaa. Näin keskikesän aikaan luonnonkukkia riittää ja niitä kannattaakin ehdottomasti hyödyntää. Seppeleen tekeminen ei ole ollenkaan vaikeaa, ja juhannusseppeleen tekemisestä on minullekin tullut perinne.

Ihania juhannushetkiä!
Heidi

Lasitetettu terassi keskikesän valoisassa yössä

Lakkasin jossain kohtaa edes katsomasta säätiedotteita, kun hyvää siellä kuitenkin luvataan. Joskus Suomalaisittain tyypillisempänä kesänä on sama saattanut tapahtua ennemminkin toisin päin. "Vettä sieltä kuitenkin taas tulee."

Viimeaikoina ei ole paljon tarvinnut miettiä, että pitääkö illalla taas kantaa terassilta sohvatyynyt sateensuojaan, ei ole tarvinnut. Hyvä sää on tuohon vain toinen syy, nimittäin terassin lasitukset ovat nyt valmiit, joten enää ei haittaa terassilla oleilua sadekaan. Uskon, että lasitettu kulmaus lisää terassin käyttöaikaa huomattavasti pidemmälle syksyyn.

Sitä on aina matkoilla ihastellut, miten ulkotiloja voidaan sisustaa ihan eri tavalla. Olen esimerkiksi haaveillut terassille ohuista valkoisista verhoista. Lasituksen ansiosta pääsin visioni toteuttamaan, ja terassin tunnelmasta tuli nyt ihan erilainen. Verhoiksi löysin vähän ryppyiset kevyet valkoiset verhot. Sen verran peittävyyttä kankaassa kuitenkin on, että verhoilla saa paahteisena päivänä tarvittaessa myös vähän auringonsuojaa. Kokeilin jakaa kulmasohvan kahteen osaan ja laitoin väliin pikkupöydän, joka aiemmin on ollut sohvan toisessa päässä. Pienellä muutoksella tuli kivaa vaihtelua, vaikka sohva on toki edelleen hyvä myös kulmaversiona.

Kesäkukkia on Sininen hetki terassilla -postauksen jälkeen ilmestynyt lisää. Valkoiset hortensiat valitsin tänäkin vuonna. Kaipasin silti vähän lisää kukkia, ja insta storiesin seuraajat näkivätkin missä kesäidyllissä tein pienen pyöräretken hakemaan kimppua luonnonkukkia. 

Ajatukseni oli kuvata terassia vasta päivänvalossa, mutta kun olin kukatkin asetellut maljakkoon, niin eihän kaunista iltaa voinut vastustaa. Jos meille Suomeen ei ihan joka kesä suoda tällaisia hellejaksoja, niin valoa suodaan. Näiden kuvien myötä toivotan 

hyvää juhannusta, nautitaan keskikesän valoisista öistä!

 

Juhannustunnelmia 2016

Ensimmäinen uudessa kodissa vietetty juhannus oli oikein leppoisa. Ruokakuvakavalkadi kertoo, että herkuttelu oli yksi juhannuksen pääohjelma. Napaa ihan kiristää, vaikka kiristäisipä se toki tänä juhannuksena muutenkin. ;)

Pikkumiestä odottaessamme ikuistettiin vauvavatsasta kuvia joulukuusen äärellä. Nyt olisi kai kuulunut tehdä sama juhannuskoivun vierellä. Eikös tämä jasmiini"vihta" aja kuitenkin ihan hyvin asian. Jasmiini on muuten kauniiden valkoisten kukkiensa ja huumaavan tuoksunsa ansiosta yksi niistä kasveista, jonka olen esittänyt must have -kasvilistalle puutarhasuunnittelijallemme.

Juhannuksen parhaat hetket vietettiin ystäväperheen kanssa. Heidän puolivuotias kiharatukkainen söpöliini on niin tyytyväinen ja kaikkeen sopeutuvainen tapaus. Jos en olisi jo raskaana, niin viimeistään tämän neidin seurasta vauvakuume olisi väistämätön seuraus. Oma poikakin on kyllä nyt niin hauskassa iässä, kun juttua tulee koko ajan lisää. Nämä kaksi olivatkin varsin helppoa retkiseuraa myös juhannuspäivänä, kun teimme pienen saaristoristeilyn Isoon Vasikkasaareen.

Meri on tällaiselle maakrapuna syntyneellekin tullut vuosien aikana tärkeäksi. Rannat kutsuvat, ja merituuli tekee niin hyvää. Ehkä siinä avarassa maisemassa on itselleni jotain samaa kuin Etelä-Pohjanmaan lakeuksissa. Pikkuperämies oli tietysti meriretkestä aivan innoissaan. Kaloista ja isoista veneistä on riittänyt juttua.

Ajattelimme etukäteen, että päivä saaressa lasten kanssa on aika pitkä, mutta lopulta paluu tuli nopeasti. Tämä johtui tietysti siitä, että mukavassa seurassa ja hyvällä säällä aika kuluu nopeasti. Toisaalta siitä, että vaikka saaren ravintolassa ruoka olikin todella hyvää, niin kauniin sään myötä ennätyksellinen juhannusvieraiden ryntäys oli laittanut keittiön ihan sekaisin, ja ruokaa odotettiin pitkään. Asiakaspalvelu oli silti ystävällistä, ja eipä meillä ollut minnekään kiire, koska pikkuihmisten ruokailut oli hoidettu ja päikkäritkin osuivat odottelun kohtaan.

Rannoilla ehdittiin hyvin kulkea, ja näitä saaren villaisia asukkaita käydä moikkaamassa. Mustan ja valkoisen yhdistelmä toimii aina. ;)

Vaikka sää on aina mikä on, eikä siihen voi vaikuttaa, niin tämän päivän lopputtomaan sateeseen verrattuna, olihan se ihanaa, että juhannukseksi saatiin kerrankin pääasiallisesti kauniit säät. Lämpimät illat terassilla, holiton kuohari ja kesämusa; tätä kolminaisuutta, ja lisää pieniä kesäretkiä, niitä aion toteuttaa kesän aikana lisääkin.

Ruokailutila, pionit ja keskikesän juhla

Täällä odotellaan vieraita kesäisissä juhannustunnelmissa. 

Me päätimme viettää juhannusta tänä vuonna kotona. Vuosi sitten heti juhannuksen jälkeen kaivurin kauha iski ensimmäisen kerran tontilla maahan. Välillä tuntuu, että tekemistä tässä taloprojektissa riittää vieläkin vaikka kuinka paljon, mutta näin taakse päin katsottuna kyllä sitä aika pitkällä vaan ollaan. "Vähän" erilainen näky samassa kohtaa on tänä vuonna. 
Ystäväperhe siis tulee meille tänään, tehdään yhdessä ruokaa ja juhannuspäivänä olisi tarkoitus tehdä samalla porukalla pieni saaristoristeily. 

Mies yritti edistää saunan valmistumista niin, että olisimme päässeet juhannuslöylyihinkin omaan saunaan, mutta se ei ihan ehtinyt valmiiksi. Tämän iltapäivän ja illan sateita lukuunottamatta säätiedotus lupaa kuitenkin kerrankin juhannukselle loistavaa säätä, joten ainakaan kylmän sään takia saunassa lämmittelyä ei tarvita. Terassi sen sijaan on edistynyt niin, että siellä pystyy hyvin oleskelemaan. Uusi sohvakin saatiin sinne eilen, joten terassi taitaakin olla tänä juhannuksena se minun the place.

Terassilla en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kameran kanssa heilua, mutta sen sijaan linssi suuntasi ruokailutilaan, joka ei myöskään kuvissa ole varsinaisesti vielä näkynyt. 

Olin ajatellut esittellä ruokailutilan vasta sitten, kun tila on valmis, koska pöytä on edelleen väliaikainen ja tuoleja täytyy hankkia lisää, mutta miksipä sitä ei tallentaisi tätäkin vaihetta. Väliaikaiseen kotiin kehitelty pöytä on toiminut ihan hyvin, mutta se vain on liian pieni sekä tähän ruokailutilaan että tarpeisiimme nähden. Mies tekee jossain vaiheessa isomman pöydän. Mallista alkaa olla jo käsitys, mutta väri on vielä auki. Mitäs siellä ollaan mieltä? Näkisittekö tässä tilassa tuttua valkoista, pehmeää puuta vai kenties jopa graafista mustaa?

Pioneihin en kyllästy koskaan, ne vain ovat niin kauniita. Tällä kertaa päädyin vaaleanpunaisiin pioneihin. Hento vaaleanpunainen ilmestyy meillä aika-ajoin sisutukseen muutenkin, yleensä jo keväällä, kun pitkän pimeyden jälkeen kaipaa kepeyttä. Nuden sävyhän oli jo varhaisessa vaiheessa sisustussuunnitelmissani. Sen sävyistä tyynyä olen etsinyt sohvalle. Nyt tyynykasat sohvalla ovat saaneet seurakseen yhden pastellin sävyisen tapauksen. Tyynyn sävy vaihtelee aika paljon sen mukaan minkä kanssa sen yhdistää. Näiden kesäisten pionien kanssa se näyttää enemmän hennolta vaaleanpunaiselta, kun taas jossain kokonaisuudessa enemmän juuri nudelta (lähellä blogin logossakin näkyvää sävyä). Uskonkin, että tämä tyyny pysyy osana sisustusta kesän jälkeenkin.

Lopuksi vielä muistutus, että TELLKIDDO-arvonta päättyy sunnuntaina, joten vielä ehtii juhannuksen ajan osallistua.

OIKEIN IHANAA KESKIKESÄN JUHLAA!

Juhannusaatto ystävien kanssa

 

 

Me vietettiin tänä vuonna juhannusaattoa ihan vain kotona. Juhannustunnelma tuli kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun saattiin ystäväperhe kylään. Pikkumieskin oli aivan innoissaan, kun sai kolme leikkikaveria. 

Juhannusaatto kului siis rennosti lapsiperhetyylillä, eli vähän juomaa ja paljon ruokaa. Ruoka syntyi helposti, kun sovimme etukäteen, että tehdään ruokia yhdessä. Hanna toi kesäisen raikkaan salaatin ja vastapaistettua focacciaa. Me teimme perunasalaattia ja pieniä lohileipiä. Uudet perunat laitettiin liedelle, kanavartaat ja täytetyt herkkusienet grilliin, ja kyllä siinä sitten jo juhannuspöytä notkui herkkuja. Lopuksi vielä jätskikakku ja mansikoita jälkkäriksi. Tämä oli nyt jo muuten kesän kolmas jätskikakku. Tällä kertaa kokeilin tehdä sen lakritsan makuisena, ja tämä versio taisi olla paras. Meidän ruokapöytä on niin pieni, että kattauksessa luotin vain kivoihin ja helppoihin paperiservetteihin ja kesäiseen pioni- ja freesiakimppuun.

Haukassa seurassa aika meni ihan liian nopesti. Toisaalta sehän on vain hyvien juhlien merkki, jos niiden päättyessä haluaisi edelleen jatkaa.