CLAUS: Aamiaispaikka Pariisissa

Eilen herkuteltiin varmasti monissa kodeissa isien kunniaksi herkkullisia aamiaisia. Meillä erikoisin isälle tarjottu aamiaisherkku taisi olla pala piparkakkutaikinaa mustaherukkavalkosuklaaleivoksen vieressä. Piparkakkutaikina sattuu olemaan yksi mieheni suurimmista herkuista, joten en voinut vastustaa kiusausta pikku ylläristä lautasella. Vaikka iskää hieman taikinan planen naurattikin, niin hän popsi sen innoissaan. 

Pariisi-postauksia tippuu tässä pikkuhiljaa, joten nämä aamiaiskuvat eivät ole isänpäivältä vaan Pariisista Claus-nimisestä aamiaispaikasta. Olimme varanneet lauantaille tämän aamiaisen etukäteen, että aikaa ei kuluisi kivan aamiaispaikan etsimiseen. Tavallaan aamiainen olisi ollut helppoa syödä myös hotellilla, ja niin teimmekin sunnuntaina, mutta Pariisi on kuitenkin täynnä ihania aamiaispaikkoja, joten halusimme testata niistä edes yhden. Valintamme osui todella nappiin. Tämä ihana aamiaispaikka on vain kivenheiton päässä Louvresta, mutta silti rauhallisella pikkukadulla. 

Pariisissa ei ole yleensä aamiaisbuffetteja, vaan aamiainen tarjoillaan pöytiin. Tunnelma olikin ihanan rauhallinen, kun ruokien takia ei itse tarvinnut nousta pöydästä, vaan kaikki tuotiin eteesi. Tarjolla oli erilaisia aamiaiskokonaisuuksia, jotka kaikki olivat runsaita, vähän eri painotuksin. Tarjolla oli minusta kaikkea mitä kaivata saattoi; leipiä, jogurttia, pekonia, croissantteja, leivonnaisia, munakasta jne... Aamiaisen hinta oli noin 25-28e. Lähtiessä kävimme vielä tien toisella puolella Clausin pienessä herkkupuodissa, josta herkkuja pystyi ostaa  mukaan vaikka kotiin tuliaisiksi.

Tämän ihanan aamiaispaikan haluasin ehdottomasti vinkata teillekin, joten laittakaahan osoite ylös tulevia Pariisin matkoja varten.

CLAUS

14 rue Jean-Jacques Rousseau

75001 Paris

Peroba Cafe

Espoolaistumiseni on ottanut kesän aikana askelia eteen päin. Ainakaan sisutusliikkeiden tai kivojen brunssipaikkojen takia ei tarvitse ikävöidä kaupunkiin. Tai kaupunkihan tämä Espookin on, mutta tiedättehän mitä tarkoitan. Onhan täällä Espoon keskus, Sello ja Tapiola, mutta ei yhtä kunnon keskustaa kahviloineen ja pikkuputiikkeineen. Vaikka ne kivat paikat täällä Espoossa ovatkin vähän siellä täällä, niin kyllä niitä oikeasti on, kun alkaa tulla tutuksi kaupungin kanssa. Tavallaan on ihan hauskakin, kun kiinnostavia paikkoja tulee vastaan aina vähän yllättäen. Minulla on tarkoitus koota teille omat Espoon sisustusliikesuosikkini tässä joku kerta, nyt kun alan olla niistä perillä. Kivan brunssipaikan perässäkään ei kuitenkaan enää tarvitse lähteä Helsinkiin asti, kun löysin Peroba Cafen.
Kahvila sijaitsee vain kävelymatkan päässä Leppävaaran asemalta / Sellolta. Kehä 1:stä ajaessa olen kai tavallaan noteerannut kerrostaloista poikkeavan rakennuksen, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi mikä rakennus se on tai mitä siellä on.

Kahvila on avattu jo joskus yli vuosi sitten, mutta itse päädyin vasta nyt kesällä joku aurinkoinen päivä sinne pojan kanssa lounaalle. Alle 2-vuotiaat syövät (mitä syövät ;) ) ilmaiseksi, joten lounaspaikkana Peroba cafe toimii pikkuisenkin kanssa. Iltaisin ravintola ei ole auki. Brunssin kävimme testaamassa, kun äitini oli meillä käymässä. Nämä muutamat kuvat napsin silloin. Brunssille kannattaa tehdä pöytävaraus etukäteen.
Hyvän ruoan ja ystävällisen palvelun lisäksi halusin vinkata teille paikasta tiettysti myös tämän kauniin miljöön vuoksi. Kuka muu sisustushöperö kiinnitti heti huomiota jotenkin tuttuun nimeen. Kyllä, tämän kahvilan omistajat ovat samat kuin Peroba sisustusliikkeen. Ei siis ihme, että talo on remontoitu vanhaa kunnioittaen ja sisustus on tyylikäs. Tuolihulluna kuolasin jo ennen kuin näin edes ruokaa, kun edessäni oli nuo iki-ihanat Hans J. Wegnerin suunnittelemat Y-tuolit. Keskellä taloa on kaunis lasierkkeri, ja voitte arvata mihin ikävöin, kun istahdin (sille Y-tuolille) ikkunan ääreen ensimmäisen kerran. Vanhoilla taloilla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. Onneksi aina, kun tulee ikävä vanhan kodin lasikuistia, niin voin tulla tänne juomaan kupin teetä ja herkuttelemaan macarons-leivoksen. Kauniina kesäpäivänä myös sivuparvekkeella oli muutamia pöytiä. Ehkä siellä ei enää kovin pitkään tarkene, kun syksy etenee ja talvi lähestyy, mutta miettikääpä miten ihana joulutunnelma tässä talossa varmasti on. Onneksi yksinäinen vanha mansardikattoinen huvila keskellä kerrostaloja on säilynyt, ja on nyt arvoisessaan kunnossa kaikkien ilona.

Laturinkuja 10, Espoo (Leppävaara)

Aamiainen ulkona

Taloprojekti etenee nyt vauhdilla perustusten osalta, ja harkot ovat jo paikoillaan. Rauhalliset aamut ja pitkät unet ovat olleet aika vähissä, kun mies on ollut nyt niin paljon kiinni tontilla, ja poika herää yleensä jo puoli seitsemän, seitsemän välillä.  Mies sai omaa-aikaa ja aamuunia, kun minä viimeksi olin pojan kanssa Pohjanmaalla, ja tontilla ei sinä viikonloppuna ollutkaan hommia.Viime lauantaina oli minun vuoroni, ja oli niin luksusta, kun kerrankin tämä äiti-ihminen sai nukkua yhdeksään. Lauanataina oli yllättävän lämmin aamu, ja päätimme kattaa aamiaisen ulos. On kiva aina silloin tällöin nauttia viikonloppuaamuna pitkä aamiainen. Silloin ei ole tarjolla perus puuroa ja rahkaa, vaan jotain ihan muuta. 

Olimme hankkineet aamupalaksi: croissantteja, tuoretta ruisleipää, macaronsseja, hedelmiä ja mansikoita... Tonkassa ei ole viiniä, vaan tuorepuristettua omenamehua. Tuli siis käyttöä tuolle suojaboxillekin, jonka viime kesänä hankin Porvoosta. Omppumehu oli todella hyvää, ihan erilaista kuin perus purkkimehu. Macaronit jäivät lopulta myöhemmäksi, koska meillä oli myös aamujälkkäri. Kyllä luitte oikein, aamujälkkäri. Kunnon herkkuaamiainen sisältää tietysti myös aamujälkkärin, joka oli nyt vohvelia, mansikoiden, kiivin, ananaksen ja vaahterasiirapin kera. Nam!

Vappufiiliksissä

 Me juhlimme tänä vuonna vappua leppoisan rauhallisesti, niin kuin tämmöisten kolmekymppisten vanhusten kuuluukin. ;) 

Mies keksi suhteellisen myöhään tiistai-iltana, että hänpä tekee vappumunkkeja. Minä yritin vähän estellä, kun kello lähenteli jo yhdeksää, mutta ai että ne olivat sitten vappuaattona hyviä, ja toivat vappufiiliksen. Herkullisesta simasta saimme tänäkin vuonna kiittää anoppia.

 

Vappupäivää juhlittiin rennosti nyyttärimeiningillä ystävien luona vappubrunssilla. Pöytä täyttyi fetapinaattipiirakasta, perunasalaatista, suklaakakusta, tietysti niistä munkeista ja vaikka mistä.

Mukavassa seurassa tuntui kuin olisi ollut viikonloppu, mutta kiva, että sekin on vasta tulossa.

Brunssi Aliassa

Lauantaina juhlimme ystävän synttäreitä ja suuntasimme Alian brunssille.
 Herkkujen lisäksi silmänruokaa on myös Alian kaunis sisustus. Tummanlilat tuolit ovat herkulliset muuten hillityssä väriskaalassa.

Foto © kuistin kautta

Foto © kuistin kautta

Alian brunssissa parasta ovat mielestäni alkuruoat, mutta jälkkäri vei myös kielen mennessään.
Varsinkin makaron-leivokset olivat seurueen mieleen.

Foto © kuistin kautta

 Synttärisankari yllätettiin, kun sana syntymäpäivästä oli kulkeutunut keittiöön, ja ravintola tarjosi hänelle raikkaan shamppanjamimosan.
Ihanan raikas juoma myös tulevaa kesää ajatellen.
Resepti on helppo:

SHAMPANJAMIMOSA

4cl (tuorepuristettua) appelsiinimehua
8 cl shampanjaa

Kaada appelsiinimehu lasiin ja täytä lasi shampanjalla ja...
Nam!

Foto © kuistin kautta