Inspiraatio iski

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015






Yksi kevään merkki on luomisen vimma. ...tai no... allekirjoittaneella se taitaa kyllä olla pahasti kroonistunut tauti. Joka tapauksessa tässä yksi ilta iski pitkästä aikaa inspiraatio päästä maalaamaan.
Tuo sekatekniikalla toteutettu kuva oli oma lempparini illan kokeiluista. Maalaamiselle täytyy olla rauhaa, joten siinä kai se suurin syy, miksi en ole pitkään aikaan kaivanut siveltimiä ja kyniä esiin. Kun taidetarvikkeet saa levitettyä ja pääsee vauhtiin jää ilta äkkiä lyhyeksi. Niin siinä nytkin kävi, juuri kun alkoi jotain syntyä, tuli yö vastaan. Muutenhan sitä olisi voinut maalata vaikka koko yön, mutta pikkumiehen rytmi ei jousta äidin taideinspiraatioiden mukaan. Kunhan löydän sopivan hetken, haluaisin kyllä jatkaa sarjaa tämän trenssissään seisoskelevan kevätleidin kaveriksi. En toki tiedä syntyisikö näitä tämän tapaisia kuvia enää lisää. Taiteiluni on aina ollut sellaista, että aloittaessani mielessäni on jotain tiettyä, mutta lopputulos on yleensä ihan jotain muuta. Luova prosessi nyt on sellainen, jota on turha yrittää liikaa kontrolloida tai ei synny mitään.
Trenssitytölle on onneksi seuraa ainakin tuosta How to be parisian -kirjan kannessa olevasta pariisittaresta. Pakko myöntää, että tähän kirjaan tartuin alunperin kauniin kansikuvan ansiosta. Tähän mennessä olen selannut kirjaa vähän sieltä ja täältä, mutta oikeastaan se sopii ihan hyvin tämän kirjan muotoon. Kirja on ehtinyt osittautua hankkimisen arvoiseksi.
 Tuon kirjan alussa oleva Aristoteleen juonimääritelmän haastava lainaus sopii hyvin myös tähän luovuuspohdintaan ja elämään muutenkin:

A story should have a beginning, a middle and an end, but not necessarily in that order.
-JEAN-LUC GODARD-

Kirja antaa ironisia, mutta oikeasti ihan hyviäkin ohjeita. Minun ohjeeni teille ja itselleni tähän sunnuntaihin voisi olla: Toteuta tänään tavalla tai toisella itseäsi!
Tämä wannabe-pariisitar lähteekin tästä nyt toteuttamaan itseään vaipanvaihto-operaatiossa, se nimittäin vaattii tuon Marseille-saippuapalan lailla käsistä karkailevan pikkumiehen kanssa luovutta jos joku. Oikeasti: Luovuus ja ennen kaikkea huumori, niillä mennään tänäänkin.

4 kommenttia:

  1. Oi miten ihana työ! Tykkään kovasti! Ja kiva kuulla arvioita tuosta kirjastakin, se on ollut mulla jo tovin hankintalistalla kun vain saisin aikaiseksi sen hankkia. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kirja hankintaan vain, voin suositella :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!