Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kvik. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kvik. Näytä kaikki tekstit

Kodin ❤

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kun hankimme tämän kodin, ei siinä ollut keittiötä ollenkaan. Se oli edellisten asukkaiden toimesta purettu kokonaan pois. Meitä se ei haitannut. Olimme päin vastoin helpottuneita, että säästyimme purkuhommilta.



Koska keittiö on samassa huoneessa olohuoneen kanssa, halusin, että se on yksinkertainen ja ilmava. Vaikka talo on vanha emme haluneet, että tuntuisi kuin asuisimme museossa, siksi päätimme yhdistää mukaan moderneja elementtejä. Tanskalaiset hallitsevat tyylikkyyden, ja tyylien yhdistelemisen, joten Kvik valikoitui vaihtoehdoista helposti. Malleista mattapintainen Mano miellytti lopulta silmää eniten. Saarekkeen päälle valittiin kevyt valaisinliesituuletin, että tuuletin ei peittäisi näkymää olohuoneeseen.


Smeg oli haavenani jo edelliseen asuntoon, ja siksi must have -listalla heti, kun tätä keittiötä ryhdyttiin suunnittelemaan. Keittion kaappien ja jääkaapin välillä on kontrastia värin, muotokielen ja pinnankin suhteen, mutta että musta Smeg ei olisi jäänyt liian yksinäiseksi sai se kaverikseen mustat kivitasot.


Vanha ruokapöytämme oli suorakaiteen muotoinen ja tähän tilaan liian suuri. Tuolit olivat liian masiiviset, ja tyyliltäänkin jo aikansa eläneet.  Vanha pöytä ja tuolit saivatkin uuden kodin, kun ruokailutilan ja saarekkeen välille kaivatiin riittävästi kulkutilaa ja huonekaluihin keveyttä. Tähän tilaan näin heti mielessäni Eamesin DSW-tuolit ja pyöreän mustan pöydän. Muiden huonekalujen uusimisen tarvetta ei juuri muuton yhteydessä ollut, joten klassikkotuoleihin päätettiin sijoittaa.


Pöydän löytäminen ei sitten ollutkaan enää niin helppoa. Sopivan kokoisia pyöreitä pöytiä oli tarjolla yllättävän vähän, puhumattakaan vielä mustana. Koska juuri sopivaa, ja kaikki mielikuvani täyttävää mallia ei löytynyt, pääsi puuseppämieheni jälleen kerran hommiin. Alunperin ajattelimme, että hänellä ei ehkä olisi aikaa sen tekemiseen, mutta kulutetut työtunnit olivat vaivan arvoisia. Pöydän takana oleva seinä huusi pitkään tyhjyyttään, mutta lopulta New York -printti osui kohdalle Tukholmassa, ja viimeinenkin yksityiskohta napsahti paikoileen.
Keittiöstä on tullut kotimme ❤.