Syksyisessä Luxembourin puistossa

perjantai 13. marraskuuta 2015


Kun olimme ensimmäisen kerran Pariisissa, hotellimme sijaitsi St. Germainen alueella. Koska ensikosketus Pariisiin tapahtui tuossa kaupunginosassa, ja sen tunnelma on minusta erityinen, on siitä tullut lempi kaupunginosani Pariisissa. Tälläkin matkalla vietimme aikaa St. Germainen alueella.
Tuoksukynttilöiden palvojana piipahdin tietysti Diptyquella. Mies voi olla ehkä toista mieltä siitä onko sana `piipahtaa` tässä yhteydessä ihan todenmukainen sanavalinta. Valitsin sieltä lopulta pari tuoksukynttilää odottamaan uuden kodin valmistumista. Tuoksukynttilätilanne taloa ajatellen on nyt varsin hyvällä mallilla, koska hankin Pariisista vielä kolmannenkin kynttilän Jo Malonelta. Eihän kolme kynttilää yhdeltä Pariisin matkalta edes ole paljon. ;) 






Luxembourgin puiston halusin ehdottomasti nähdä syysasussaan. Sää oli täydellinen piknikkiä ajatellen. Sillä välin, kun minä nuuhkin tuoksuja Diptyquella, ehti mies käydä viinikaupassa hakemassa meille mukaan viinin. Olin jo aikoja sitten laittanut itselleni ylös ihanan herkkukaupan nykyisen pariisittaren Sofien, ja silloin hänen vieraanan olleen aina niin tyylikkään Lauran vinkistä. Hugo & Victor oli sopivasti matkan varrella puistoon. Matkalla olisi herkkuliikkeitä ja leipomoja ollut useita, mutta Hugo & Victor oli kyllä suositusten arvoinen. Arvostan tietysti tämän liikkeen tyylikästä visuaalista ilmettä, mutta purkkien ja rasioiden sisältö oli todella aivan taivaallista. Esimerkiksi herkullisten macaron-leivosten metsästäjälle Hugo & Victor on tunnetumpien Laduren ja Pierre Hermesin lisäksi ehdoton kohde. Macaron-leivokset mekin valitsimme piknik-eväiksi, ja ne olivat niin maukkaita. Kaikkein paras makuelämys taisi silti olla ihana sorbetti. Sää oli niin lämmin, että takin sai auringossa istuskellessa heittää pois, joten sorbetti ei tuntunut yhtään liian kesäiseltä.



Paikallisten mukaan marraskuun alku ei Pariisissa yleensä ole näin kaunis, mutta meitä hemmoteltiin täydellisellä säällä. Puistossa oli ihana istuskella herkkujen kanssa ja kuljeskella ihastelemassa pariisin syksyä, kun maa oli täynnä lehtiä ja puut värjäytyneet syksyn väreihin.




Pikkulapset olivat tietysti löytäneet valtavat lehtikasat, ja aikuiset siirsivät tuolejaan auringon perässä aina siihen asti kunnes lämmittävä aurinko laski. Vanhan pariskunnan kulkiessa käsikkäin puistossa ihan herkistyin. Tällainen tunnelmoitsija kun olen, niin mietin miten juuri noin mekin tulemme palaamaan Pariisiin aina yhä uudelleen, toivottavasti vielä 40 vuoden kuluttuakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!