Hattu kallellaan kohti syksyä

  Vaikka hellevaatteet vasta kaivettiin kaapeista, niin kaupat ja mainostajat tarjoilevat jo meille villapaitoja, ja hyvä että ei villahousujakin. Aion nyt liittyä tämän oman pikkumedianikin kanssa tähän syksyn rummuttamiseen, vaikkakin aloittaen vasta päälaelta.

 Itselleni syksy nimittäin alkaa joka vuosi siitä, kun koulut alkavat. Johtuuko sitten mainosmiehistä vai mistä, mutta innostun pukeutumisesta aina eniten juuri syksyllä. Ihanaa, että taas on tullut se vuodenaika, kun voi reilusti pukeutua kesän kirkkauden jälkeen mustaan, vaikkapa hattuun.

Pukeutumistyylini noudattelee hyvin samoja linjoja kuin sisustuskin, yhdistelmä klassista ja modernia, harmonisin sävyin. Asusteet ovat pukeutumisessani tärkeitä, koska niillä saa muunneltua asuja, ja saa sitä pientä särmää muuten simppeliin kokonaisuuteen. Laukut, huivit ja korut ovat käytössäni lähes päivittäin, mutta vaikka pidän myös hatuista, niitä tulee käytettyä harvemmin.

Riippuu tietysti hatusta, mutta yleisesti hattu on asusteena tavallaan aika voimakas, se ei pyytele anteeksi olemassaoloaan. Ehkä juuri siksi tartuin Tallinnassa tähän hattuun. Tänä syksynä tarvitsen voimaa ja energiaa, kun niin paljon on meneillään. Eihän tämäkään hattu taikoja tee; Kyllähän noissa kuvissa selvästi on 33-vuotias, eikä mikään teini, ja hektinen elämänvaihe näkyy tummina silmänalusina, mutta näkyköön. Onneksi pienilläkin jutuilla, kuten vaikka pukeutumisella, voi olla kohottava vaikutus omaan olemukseen ja sitä kautta fiilikseen. Hattu sopivasti kallellaan, pieni tuike silmissä ja katse kohti tulevaa, syksy tule vain. 

(Päivitys: Minähän olen tosiaan 32-vuotias, enkä 33. :D Sinänsä valitettavaa, että selvästikin tunnen itseni vanhemmaksi kuin olenkaan, kun näin sekoilen, mutta toisaalta... vähänko mahtavaa, sain juuri yhden lisävuoden!!! :D )