Lumi käväisi joku aika sitten Helsingissäkin, mutta vasta oikeastaan tänään poika pääsi ensimmäisen kerran nauttimaan lumisesta talvisäästä täällä Pohjanmaalla. Sää oli täydellinen pikkumiehen ensimmäiselle kuusenhakureissulle. Kuusenhakuperinne on niitä asioita, joista olen aina ajatellut, että sen haluan siirtää omallekin lapselle, kun minulla on sellainen. Olen itse ollut vajaan vuoden ikäinen, kun olen ollut enimmäisen kerran valitsemassa kuusta. Joulu 2014, ja nyt saan jatkaa perinettä oman pojan kanssa.
Eilen matkalla huomasin onnellisena huokailevani ehkä noin 20 kertaa "Ihanaa, kun täällä on lunta!" Maisema on heti niin jouluinen. Olen hankkinut pandahaalarin pojalle jo heinäkuussa, ja nyt vihdoin se pääsi käyttöön. Mummin ja vaarin luota löytyi kuusenhakureisulle mukaan serkkupoikien vanha juuri sopivan kokoinen pulkka. Pulkkailevan pandan ilme oli ensin hieman vakava, mutta sitten hän innostui niin, että olisi viihtynyt pulkassa varmasti vaikka kuinka pitkään. Kuusi löytyi kuitenkin helposti, joten liian pitkään ei kirpakassa säässä tarvinnut kuusen perässä seikkailla. Huomenna siirrymmekin toiseen mummolaan, ja päästään koristelemaan tänään kaadettu kuusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!