Loviisan wanhat talot -tapahtuma

perjantai 30. elokuuta 2013



Edellinen postaus (Loviisan Wanhat talot- tapahtuma: Lasikuistit) sai aikaiseksi aikamoisen käyntipiikin blogiini, joten tässä vielä lupaamaani jatkoa tapahtumasta. ...niin ja tervetuloa kaikki uudet blogini löytäneet.






Kuten edellisessä postauksessa kerroin, kyse on siis viikonlopusta, jonka aikana Loviisan vanhoihin taloihin pääsee tutustumaan kuka vain tavallinen tallaaja tai vaikka presidentti. Tarja Halonen oli nimittäin vieraillut tapahtumassa sunnuntaina. :) Itse olen joskus vieraillut Uudenkaupungin samankaltaisessa tapahtumassa, mutta olin yllättynyt, miten iso Loviisan vastaava tapahtuma oli. Lipun hinta oli 15e ja kohteita oli niin paljon, että me emme edes yrittäneet käydä kaikissa. Päätimme mieluummin nauttia yleisestä tunnelmasta, ja kulkiessa poiketa vastaantuleviin kohteisiin. Hienoa, että talojen asukkaat ovat niin avoimia, että toivottivat yhden viikonlopun ajan tuntemattomat vieraat tervetulleiksi koteihinsa. Harvoinpa pääsee kyläilemään näin monessa kodissa yhtenä päivänä.








Kiinnostava kohde oli mielestäni 27. Isäntä oli itse paikalla, ja vastaili meidän vieraiden kysymyksiin ja kertoili remontista. Monissa taloissa oli valokuvauskielto, mikä onkin täysin ymmärrettävää. Isännan ollessa itse paikalla sain kuitenkin luvan napsia muutaman kuvan tänne blogiini. Jos kohde kiinnostaa enemmän  uusimmassa Maalla -lehdessä (Heinäkuu 2013) on myös juttu tästä suuren muutoksen kokeneesta kodista. 




 





Tapahtuma näkyi koko Loviisan keskustassa ja oheistapahtumia oli paljon. Oli vintage ja retro -tapahtumaa, ja toreilla oli kojuja niin perinnerakentamiseen kuin vanhan talon sisustamiseen liittyen. Lähes jokaisella sisäpihalla oli pihakirppis tai antiikkitori. Katujen varsilla ja pihojen porteista myytiin kahvia ja itse tehtyjä leivonnaisia. Mitään suuria ostoksia en tehnyt, mutta mokkapalojen ohi en voinut kävellä, ja pienten vanhojen pullojen kokoelmani lasikuistin ikkunalaudalla kasvoi kahdella.

Ehdimme jo miehen kanssa jutella, että remontoimmekohan mekin vielä joskus kokonaisen vanhan talon, mutta onneksi törmäsimme pian jossain kohteeseen, jossa remontti oli vasta alkuvaiheessa. Sisään pystyi kurkata helposti, koska ikkunalaseja ei vielä ollut. Näkymä oli ...no sanotaanko RAJU. Kyse ei todellakaan ollut mistään pienestä pintaremontista. Purkuvaiheessa ja pohjatöitä tehdessä, kun vielä oikeastaan mitään valmista ei ole, idyllin näkemiseen saa todella käyttää mielikuvitusta. Varmasti siitäkin talosta tulee lopulta hieno, ja se pääsee vielä arvoiseensa loistoon, mutta näky sai kuitenkin muistamaan kaiken työn ennen sitä. Täytyy siis nauttia siitä, että nämä omat (joskus niin loputtomalta tuntuvat) viimeistelyhommat kuitenkin todella ovat enää vain viimeistelyä. Koskaan ei silti pidä sanoa "ei koskaan". ;)
Loviisaan täytyy ehdottomasti palata tulevinakin kesinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!