Takkatulesta lämpöä syksyyn

Vihdoinkin uusi kakluuni on saatu käyttöön. Tätä on syksyyn odotettu. On tuo kunnon roihu kuitenkin aivan oma juttunsa, vaikka kynttilätkin ovat tuoneet tunnelmaa tähän asti. Enää ei myöskään vilu yllätä, sillä nyt riittää lämpöä läpi talven. Syksy voi pitää myrskyjään ulkona, sillä minä lämmittelen ja fiilistelen nyt takkatulen ääressä.

"Uusi" kakluuni

Kirjoittelin jo keväällä kakluuneista, kun metsästimme käyttökieltoon joutuneen uunin tilalle uutta. Pari viikkoa sitten "uutta" kaluunia vihdoin muurattiin, ja lupasin palata valmiiseen kakluuniin kuvien kanssa. Uusissakin uunimalleissa olisi ollut vanhaan taloon sopivia malleja, mutta päädyimme kuitenkin vanhaan uuniin. Vaikka talo on vanha (1901 rakennettu) olemme muuten sisustuksessa ottaneet mukaan myös moderneja elementtejä. Kakluunin kohdalla päädyimme kuitenkin vanhaan siksi, että näin pysyvässä rakenteellisessa ja isossa elementissä halusimme kunnioittaa talon alkuperäistä henkeä ja tyyliä. Lämmönvarauskyky on vanhassa (uudelleen muuratussa) uunissa uudenveroinen. Nyt, kun uuni on paikallaan, se näyttää siltä kuin se olisi ollut siinä aina.
Vanhoja purettuja kaakeliuuneja oli todella vähän tarjolla, mutta meillä oli tuuria, kun löysimme juuri tilaan oikeankokoisen ja vieläpä silmää miellyttävän mallin. Pois purettu uunikaan ei ollut alkuperäinen, ja se oli muotokieleltään aika yksinkertainen. 1900-luvun alussa kaakeliuunit ovat olleet suurelta osin todella koristeellisia. Vaikka koristeellinen uuni on varmasti näyttävä halusin, että "uudenkin" malli olisi suhteellisen yksinkertainen. Tässä uunissa onkin muotokieleltään paljon samaa kuin pois puretussa (joka on vilahtanut ainakin täällä). "Uusi" uuni on hieman korkeampi, ja tähän korkeaan tilaan mittasuhteiltaan siksi sopivampi. Uunin luukut ovat myös minusta vanhaa kauniimmat. Pieneen hyllyyn olen aivan ihastunut. Se tuo kivaa pientä juttua muuten yksinkertaiseen uuniin. Hyllylle päätyi nuo TineK:n tuikut, jotka ovatkin vilahdelleet kuvissa aiemminkin. Puut odottavat jo Pentikin metallisessa korissa, jonka olen hankkinut tädiltäni saamalla lahjakortilla jo toissa kesänä, kun remontti oli vasta alussa.
Uunin myyjältä oli kiinnostava kuulla myös hieman uunin historiaa. Uuni on aikoinaan valmistettu Turun kaakelitehtaalla, ja asustanut sitten samassa kaupungissa. Sodan aikana pomminsirpale oli osunut uuniin, ja tästä johtuen yhdessä laatassa oli reikä. Myyjät ovat purkaneet sen vanhan talon remontin yhteydessä uuden tieltä. Pari korvauslaattaa jouduimme metsästämään, sillä myös luukkujen päältä yksi laatta oli haljennuut ajan saatossa. Löysimme kuitenkin korvauslaatat Metsankylän navetasta. Uunin takana oleva muuri kaipaisi vielä siistimistä, mutta kakluunin osalta nyt vain odotelemme, että se on muutamassa viikossa täysin kuivunut ja käyttövalmis, sitten vain takkatulesta nauttimaan.

Kakluuniremppa

Kakluunirempan aika tuli vihdoin. Kun minä heinä-elokuun vaihteessa karkasin naisten matkalle Roomaan, oli mies sillä välin hoitanut vanhan kakluunin purkamisen. Muutama viikko sitten kunnostettiin hormia ja viime viikolla nuohooja kävi tekemässä savutestit. Muurari pääsi vihdoin töihin maanantaina ja tänään tuli jo valmista.
Olemme majailleet remppaa paossa pari yötä ystävien luona. Taas oli ystävistä korvaamaton apu tässäkin (toivottavasti viimeisessä isommassa) rempan vaiheessa. Kiitos M ja S avusta! Vaikka kakluuni seisoo jo jämäkästi pystyssä, täytyy vielä muutamia viikkoja odotella ennen kuin tulet voi laittaa. Syksy on onneksi vasta alussa, joten takka tulee käyttökuntoon varmasti juuri sopivasti, kun säät alkavat kylmetä. Noista muurausvaiheen kuvista ei vielä oikein näe kokonaisuutta, mutta toivottavasti ehdin viikonloppuna nappailla kuvat valmiistakin uunista. Yökyläily oli hauskaa vaihtelua, mutta onhan oma sänky aina oma sänky.
Unten maille siis ...zzzZZZ...

Kakluuni

Kaakeliuunimme on saanut uusimistuomion. Mainitsinkin jo, että kävimme Salossa katsomassa yhtä vaihtoehtoa. Tämän hetkinen kakluuniuunikaan ei ole alkuperäinen. 1900-luvun alun kakluuniuunit ovat olleet aika koristeellisia, mutta olen pitänyt asuntomme uunin simppelistä muodosta ja siitä, miten muoto on sopinut hyvin smegin muodon kanssa. Uuni oli jo koko viime talven käyttökiellossa, ja nyt kesällä ajattelimme uusia sen, jotta ensi talvena voisi lämmittää taas myös puilla. Muutaman kerran ehdimme uunia käyttää ennen käyttökieltoa. Tulen tuomaa tunnelmaa ja tuoksua onkin jo ikävä. Harkitsimme erilaisia vaihtoehtoja uudesta takasta, vanhan purkamiseen ja uudelleen kokoamiseen, mutta lopulta päätimme hankkia vanhan (meille uuden), mutta hyväkuntoisen uunin. Vaikka uusissakin oli vanhaan taloon sopivia malleja, on aidosti vanha uuni kuitenkin paras vaihtoehto. Muurari pääsee kuitenkin tekemään muurauksen vasta loppukesästä, joten nyt täytyy vielä tyytyä vain inspiraatiokuviin. Kuvat ovat ruotsalaisen kiinteistövälitysfirman Alvhemin sivuilta. Ruotsalaiset osaavat panostaa tunnelmaan ja mielikuvamarkkinointiin ihan eritavalla kuin nämä meidän kiinteistövälittäjät. Alvhemin sivuilla olevista kodeista voi muuten usein bongata kakluuneja, ja kauniita sisustuksia tietysti myös muuten.

Päivitys: Mies antoi noottia, että kakluuniuuni ei ole sana, vaan kaakeliuuni tai kakluuni, joten tein pikku korjaukset. Kyllähän tuo minun uudissanani hieman hassulta kuulostikin. :)

Kuvat: Alvhem