Helmikuun teemaksi täällä blogissa taitaa olla muodostumassa harmonia elämän eri osa-alueiden välillä. Siihen liittyen kodin järjestely on aihe, joka on näin alkuvuodesta aina pinnalla, ja siitä on (ehkä KonMari -buumin myötä) tullut myös pysyvämpi ja laajempi ilmiö.
Me saimme Giseldan kanssa Sisustuspodin vieraaksi ammattijärjestäjän. Lotta Huvinen kertoo uudessa jaksossa työstään ja antaa ammttilaisen vinkkejä kodin järjestämiseen. Me kysyimme esimerkiksi Lotalta sitä, että mistä kodin järjestelyurakka kannattaisi aloittaa, ja toisaalta miten sitten pitää järjestystä yllä. Edellisessä jaksossa, josta en muuten täällä blogissa muistanut vinkatakaan, keskustelimme sisustamisesta lapsiperheessä. Tässäkin jakossa sivutaan tuota aihetta, sillä lasten myötä kodin tavaramäärä ja sen huoltaminen lisääntyy huimasti. Erityisen kiinnostavaa minusta on myös järjestelemisen psykologinen puoli, jonka Lotta Huvinen nostaa jaksossa esiin.
Olen itsekin sanonut, että siisteys on ehkä ensimmäinen sisustusvinkkini, jos sellaista kysytään. Järjestys vaikuttaa kodin viihtyvyyteen, arjen ajan käyttöön, ja luo kotiin harmoniaa.
Moni tuntee silti huonommuutta siksi, että toivoisi järjestystä, mutta ei ole ainakaan vielä ehtinyt, jaksanut tai pystynyt saavuttamaan sellaista järjestyken tasoa kuin haluaisi. Jep, puhun myös itsestäni.
Välillä tuntuu, että ihmisiä arvotetaan sen mukaan ovatko he järjestelmällisiä vai epäjärjestelmällisiä, ja homma karkaa helposti stereotypisointiin. Järjestelmällinen ihminen ei ole automaattisesti takakireä persoona, joka ei voisi olla myös impulsiivinen tai luova. Eikä epäjärjestelmällinen ihminen ole automaattisesti elämänhallintansa menettänyt hulttio, vaan ehkä kovinkin tehokas, kun ei jää puunaamaan jokaisen yksityiskohdan kanssa.
Lotta onneksi sanoo keskustelussamme, että hän ei ammattilaisena määrittele mikä on kenellekin riittävä järjestyksen taso tai tavaran määrä. Niin kuin monessa muussakin asiassa tavaroiden järjestämistä ja karsimista pitäisi tehdä itsensä vuoksi jos haluaa, ei ulkopuolisesta paineesta.
Konkreettisella tasolla on hyvä vain ryhtyä toimeen ja tarvittaessa käyttää ammattilaisen apua.
Omaa suhdettaan tavaraan on joka tapauksessa hyvä pohtia, koska sitä kautta tavaraan liittyvistä valinnoista tulee tiedostetumpia.
Nauhoitusten ulkopuolella minä kerroin, että hilloan teininä lahjaksi saatuja keltaisia teema-astioita varastossa, koska sukulaiset ovat ne minulle aikoinaan keränneet, enkä osaa niistä luopua. Vaikka keltaiset astiat eivät tänä päivänä ole juttuni, säilön niitä, koska olen sitonut niihin kiitollisuuden tunteen. Lotta kuitenkin muistuttaa, että tunteet ovat olemassa myös irrallaan esineistä.
Lotan kanssa juteltuani tajusin, että nuo astiat voisivat olla jollekin toiselle mieluisia ja tarpeellisia, ja minä voisin silti olla sukulaisilleni kiitollinen, ja muistot siitä miten kannoin ne mukanani ensimmäiseen omaan kotiini ovat edelleen olemassa.
Merkitysten sitominen esineisiin sopivassa määrin voi toki olla hyväkin asia. Sellaisesta esineestä, jonka on valinnut huolella, pitää myös hyvää huolta. Kun esine on käytännön kannalta tarpeellinen, ja estettisesti ajaton, kestää se aikaa ja säästää luontoa.
En usko, että oma järjestelyprojektini tulee koskaan sellaiseen vaiheeseen, että voisin sanoa sen olevan lopullisesti valmis. Uskon silti, että tässäkin asiassa on mahdollista löytää sopiva balanssi ja tunne siitä, että hallitsee tavaransa eikä toin päin.
Sisustuspodin 10. jakso: Vieraana ammattijärjestajä Lotta Huvinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!