Kuvia kodinhoitohuoneesta ja pyykkipäivän ajatuksia arjesta

Rumpujen pärinää, sillä vihdoin, melkein kolmen vuoden jälkeen, olisi luvassa kuvia meidän kodinhoitohuoneesta, jota ei siis ole vielä koskaan aiemmin kunnolla täällä blogissa nähty. Ajattelin kirjoittaa ihan vain huoneen sisustuksesta ja ratkaisuista, mutta täällä meidän kodin komentokeskuksessa päädyinkin pohtimaan arkea ja loppuun kokosin jopa vinkkejä arkistressin taltuttamiseen.

Elämä on pienten lasten kanssa monesti niin kiinni konkretiassa, että minusta on viime vuosina välillä tuntunut sitä, että en aina kuule omia ajatuksiani. Välillä tuo tunne johtuu unettomuudesta niin kuin viime aikoina, välillä metelistä, välillä ruuhkavuosissa monen asian kanssa jonglööraamisesta, keskeytymättömän ajan puutteesta jne... Edelleen kuitenkin uskon olevani ihan analyyttinen ja pohdiskeleva ihminen. Tänä vuonna haluaisin löytää taas aikaa oman ajattelun kirkastamiselle ja kehittämiselle. Koitan etsiä arjesta tilaisuuksia lukea (tai kuunnella) enemmän kirjoja ja seurata maailman menoa ja ilmiöitä tarkemmin.

Moni äiti varmasti tunnistaa tilanteen, että kun tilaisuus omaan aikaan tulee, sitä alkaa helposti tehokkaana hoitamaan arkisia asioita; lajittelee pyykkejä, suunnittelee kirppisprojektia, nimikoi päiväkotivaatteita, varaa neuvola aikaa... Sitä jopa vain riemuitsee siitä, miten mahtavaa onkaan siivota ihan rauhassa. Olisikohan sitä myös syytä ihan vain joskus pysähtyä. Totesin, että tämän asian korjaamiseen on ainakin itseni tartuttava ihan ajattelutavan muuttamisen tasolla. Välillä on vain tietoisesti irrotettava itsensä to do -listojen kohtien kuittaamisesta. Sillä kuten tiedätte arjen to do -lista ei tyhjene koskaan, vaan sitä mukaa kun vedät asioita yli, niitä ilmestyy jo lisää.

Yleisesti kyllä rummutan listojen tekemisen puolesta. Parhaimmillaan listat auttavat hahmottamaan muistettavia asioita. Välttämättä en koskaan edes palaa listaan kun sellaisen teen, kunhan vain olen saanut tyhjennettyä asiaa pääni kovalevyltä. Kirjoitan listoja paperille ja myös wunderlist- sovellukseen. Sovelluksessa ne pysyvät paremmin tallessa ja voin jakaa listoja muidenkin kanssa. Tykkään kuitenkin kirjoittaa myös vanhanaikaisesti käsin. Teen kalenteriin usein lyhyen aikavälin listoja ja wunderlist-sovellukseen taas, ei niin kiireellisiä listoja myös vapaa-aikaan liittyen: kirjoja jotka olisi kiinnostava lukea, postausideoita, matkakohteita, kauppalistoja, leffoja, laatusarjoja jne...

Listat eivät kuitenkaan toimi, jos lappu kalenterin välistä tuntuu huutavan nimeäsi, silloin kun ei ehdi antaa sille huomiotaan. Tällaiset listat alkavat helposti vain ahdistaa ja syömään siivua ajatuksista silloinkin kun ne pitäisi saada vaiennettua olennaisempien asioiden tieltä. Tunnistatteko fiiliksen, kun sen sijaan, että ottaisi asian kerrallaan, päästääkin itsensä tilaan, jossa ei osaa tarttua mihinkään ja epämääräinen tekemättömien asioiden olo vain alkaa velloa. 
Välillä asiat vain kasaantuvat erilaisista syistä, ja se on inhimillistä, mutta mitä silloin pitäisi tehdä. Katsoa asiaa vähän laajempaa. Noissa hetkissä pienetkin tekemättömät asiat kuitenkin tuntuvat leijuvan samalla viivalla isojen kanssa. En osaa antaa vinkkejä teille tai itsellenikään miten kaikki asiat hoidetaan kerralla tai varsinkaan yhtä aikaa, mutta sen sijaan edelleen yritän opetella, että mitäpä jos aloittaa yhdestä asiasta vatvomisen sijaan.

Huolimatta siitä, että en itsekään näitä vinkkejäni aina osaa noudattaa, taisin alussa mennä lupaamaan vinkkejä arkistressin taltuttamiseen. 

Ensimmäinen vinkki on yksinkertaisesti rennompi asenne.
Lopulta elämän hallinnan tunne ei tule siitä, onko kodinhoitohuone järjestyksessä vai ei. 
Elämän ei ruuhkavuosienkaan äärellä pitäisi olla vain asioiden hoitamista, vaan sellaista, että myös impulsiivisille hetkille ja kodista nauttimiselle olisi tilaa. Täytyyhän ne kotityötkin toki hoitaa, mutta  mitä tehdä pyykkivuoresta ärsyyntymisen sijaan? Toinen vinkkini onkin se, että tee työstä itsellesi kivaa, ja  kuuntele samalla vaikka hyvää kirjaa tai podcastia. 

En siis todellakaan esitä, että meidän kodinhoitohuone näyttäisi aina tältä. Kuten sanoin näiden kuvien ottamiseen meni "vain" vajaat kolme vuotta. Ajattelin, että en ehkä saa näytettyä tätä tilaa teille koskaan, sillä miksi esittelisin teille kurahaalareita ja pyykkivuoria, tai toisaalta miksi siistiä kodinhoitohuonettakaan, kun eihän se sellainen usein miten ole. Mutta niin vain kävi, että tässä se nyt on kodinhoitohuonepostaus, toki aika erilaisena kuin olin ajatellut.

Huvittavaa on myös se, että esteetikolle motivaatio siivota kodinhoitohuone, ei tullut vielä siitä, että puhtaat sukat loppuvat, vaan tosiaankin noista kolmesta Tukholman tuliaisena tuodusta kauniista purkista. Eli kolmas vinkkini on: Motivoi itseäsi kauniilla asioilla. Kun olet laittanut tilan kivan näköiseksi, haluat luultavasti myös, että se pysyy sellaisena. Odotukseni kolmea pulloa kohtaan ovat siis melko korkealla. Nähtäväksi jää motivoiko nuo kolme purkkia myös perheen miesväkeä. No eihän sitä koskaan tiedä. ;)

Täytyy siis myöntää, että vaikka esimerkiksi ritilä pyyykiteline on meillä jo edellisessä kodissa hyväksi todettu ratkaisu, kodinhoitohuoneessa ihan kaikkein parasta on kuitenkin se, että oven saa tarvittaessa kiinni. Neljäs vinkki on siis se, että joskus poissa silmista, poissa mielestä -metodi on se kaikkein paras.

Arki vastaan minä -taistelussa voittaa aina, kun ottaa asiat huumorilla.

Halusinkin ehkä vain sanoa, että kuullakseen itseään arkihulinassa, on välillä tosi ok vetäytyä yksin pyykkejä viikkaamaan, jos pieni puuhastelu on sinulle sopiva tapa vetää henkeä arjessa. Ihan yhtä hyvä on myös jättää koko kaaos odottamaan parempaa motivaatiota ja hetkeä, ja mennä vaikka kylpyyn (jos omaa aikaa on tarjolla) tai mennä laskemaan mäkeä lasten kanssa, niin kuin minä tänään valitsin. Kaaos uhkaa siis jo taas meidän kodinhoitohuonetta, mutta todistettavasti maailma ei kaadu pyykkipussin mukana, ja kaiken puuhan keskelläkin me äidit, jopa välillä ajattelemme jotain.