Tammisaari on ollut itselleni vähän tuntemattomampi kesäkaupunki. Olimme useasti ajaneet sen ohi Hangossa käydessä, ennen kuin kerran sinne poikkesimme. Ensinnäkään en ollut tajunnut miten lähellä Hankoa se on. Olin jotenkin kuvitellut, että reitiltä täytyy poiketa enemmänkin. Toki olin kuullut, että Tammisaari on kiva kesäkaupunki, mutta sen todellinen viehättävyys avautui tietysti vasta itse kokemalla. Yhden päivän kesäretki ei oikein minusta riitä sekä Hankoon että Tammisaareen, vaikka pikkukaupungeista kyse onkin. Tammisaarta ei silti kannata skipata, vaan tehdä sinne ihan erillinen retki. Tänä kesänä me vihdoin ehdittiin tutustua Tammisaareen vähän paremmin, kun se meidän vuokramökiltä käsin oli lähellä.
En siis vielä ole mikään Tammisaari-asiantuntija, mutta muutamista kivoista paikoista vinkkaan kuitenkin. Aloittaisin satamasta ja jostakin sen kivoista ravintoloista. Kaunis veden päällä jo 110 vuotta seissyt Knipan on yksi Tammisaaren tunnusmerkki. Lasten kanssa meidän suosikiksi muodostui kuitenkin Mikael Björklundin luoma rento Pub Niska, ja sen peltileipä eli toisin sanoen Ahvenanmaalainen pizza. Jos kuulostaa tutulta muualta, niin kyseessä on sama ravintola, jonka moni tietää Ahvenanmaalta, Turusta tai Taalintehtaalta.
Pikkuputiikkeja Tammisaaressa ei ole samalla tavalla kuin Hangossa, mutta Popana sisustus- ja lifestyleliike torin kulmalla kannattaa kurkata. Minä ihastelin siellä Classic collectionin mattoja ja tulin ulos korikassin kanssa. Popanasta löytynyt korikassi onkin sitten kulkenut olalla mukana melkeinpä kaikilla kesäretkillä. Olen sitä vain välillä muunnellut sitomalla siihen rusetin tai huivin.
Parasta Tammisaaressa on vanhankaupungin kujat ja talot. Jos meidän perheen miehet eivät olisi hoputtaneet, niin minä olisin voinut vaikka koko päivän bongailla vaaleanpunaisia taloja ja miettiä millaista jossain niistä olisi viettää kesää. Haaveilun asteelle jäi myös Helene Schjefbeckin näyttely Ekta museossa. Pidän erityisen paljon hänen maalaamistaan henkilökuvista. Teatteriopettajana minua olisi kiinnostanut dramatisoitu opastus, jossa tehdään kävelyretki tutustuen Helene Schjefbeckin elämään ja samalla Tammisaaren historiaan. Opas on siis roolissa, ja kierros tehdään ikään kuin itsensä Helenen seurassa. Toivon että näitä olisi vielä myös ensi kesänä.
Cafe Gamla stanissa viihtyi koko perhe. Pöytien ja tuolien täyttämälle sisäpihalle pujahdettiin portista; niin viehättävä kahvila. Ja hei kaikki pienten lasten vanhemmat, täällä on hiekkalaatikko! Ei tarvinnut miettiä lasten viihtymistä, kun molemmat lapset touhusivat lapiot kourassa. Poikien yhteinen jätskiannos ja kahvilan oma omenamehu vain katosivat välillä ja leikit jatkuivat. Kun leikkimisen alkuun päästiin, niin lähtiessä suunnattiin vielä leikkimään Leijonapuistoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!