maanantai 23. huhtikuuta 2018

Miniloma Pärnussa, ei kun siis Hangossa


En muista koska olisin saanut niin virkistävän viikonlopun kuin viime viikonloppu. Weekend getaway kahdestaan miehen kanssa, ja olemme molemmat kuin uudestisyntyneitä.
Ennen tuota lomaa oli kuitenkin monta mutkaa matkassa, enkä nyt tarkoita yleisesti kiireistä ja hektistä kevättalvea.
Viime perjantaina istuttiin kuitenkin miehen kanssa autossa ja odotettiin, että saadaan ajaa auto laivaan suuntana Viro ja Pärnu. Vaikka oli vähän haikea fiilis jättää pojat kotiin, niin odotettiin rentoutumista. Edellisestä kahdenkeskisestä matkasta, kun on jo melkein 3 vuotta aikaa. Me ihastuimme viime helmikuussa koko perheen talvilomalla Hedon spa -kylpylähotelliin, ja oltiin nyt kahdestaan matkalla uudestaan sinne. Euroopan kaupunkeihin verrattuna Pärnu olisi sopivan lähellä minilomaa ajatellen ja kylpyläloma juuri sitä mitä kaivattiin.
Pärnuun me emme kuitenkaan tällä kertaa koskaan päätyneet.

 Ensinnäkin viikolla pienempi pojista tuli sairaaksi, ja oltiin ihan varmoja, että tauti leviää meille muillekin ja matka peruuntuu. Ihan niin kuin meillä ei olisi tarpeeksi vielä tänä keväänä sairasteltu. Tämä tauti meni kuitenkin ohi pienemmällä pojalla nopeasti, ja me muut säästyimme siltä kokonaan kuin ihmeen kaupalla.
Tähän meidän Pärnun matka ei siis kuitenkaan vielä kaatunut, vaan...
Autojonossa noin minuuttia ennen kuin oltiin passintarkastuksessa mies käski ottaa jo passin esiin. Katseltiin mun hölmöä passikuvaa, leimoja matkoilta ja muisteltiin reissuja, kun mun silmät osuu kohtaan viimeinen voimassaolo päivämäärä 17.12.2017! EIIIII!


Jep, mun passi oli vanhentunut. Nopea googlaus valaisi, että ajokortistakaan ei tässä tilanteessa olisi mitään iloa. Yritettiin vielä esittää muka yllättynyttä ja sitä toki oltiinkin, mutta siihenhän se reissu sitten tyssäsi. Kävellen laivaan kulkiessa ei kuulemma passeja juuri koskaan kysytä, mutta tätä reittiä ne kysytään aina. Tämäkin huomioiden huvittavinta on se, että ihan sillä samalla vanhentuneella passilla olin silloin helmikuussakin käynyt Virossa. Eikä vanhentunutta passia silloin kukaan huomannut.
Sitkeästi koitettiin vielä googlata ja soitella läpi kaikkia mahdollisia tapoja miten ja mistä passin vielä voisi saada, mutta lopulta todettiin, että pakko luovuttaa.
Tietysti harmitti, mutta sitten päätettiin, että koska meillä kuitenkin on nyt hoitajat pojille, niin tätä ei jäädä itkemään vaan keksitään plan B.


Oltiin mietitty Hankoa muutenkin vaihtoehtona tälle weekend getawaylle, joten pienen pettymyksen jälkeen päätettiin vain vaihtaa suunnitelmaa. Napattiin Hotelli Regatan vihoviimeinen huone, joten vähän onneakin oli matkassa. Hankoon ajellessa revittiin passisähläyksestä jo niin monet naurut, että todettiin sählääämisen melkeinpä kannattaneen. Nyt ainakin aina muistetaan tämä "Pärnun" matka, joka veikin Hankoon. Matkan sisällön puolestakaan ei oikeastaan jouduttu luopumaan mistään, kun meri ja spa toteutuivat tässä meidän kakkosvaihtoehdossakin.




Pari vuotta sitten yövyimme Regatassa, koko perhe, kun pienin oli vielä vatsassa. Ihastuin jo silloin hotellin vanhaan arkkitehtuuriin. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin aamiainen suojaisella sisäpihalla, joka kesällä tuntui kuin olisi ollut ulkomailla. Nytkin aamiainen samassa paikassa tavallaan onnistui, lasitetulla lämpimällä terassilla. Aamiainen kaikessa rauhassa hesaria toista tuntia selaillen ja uutisista jutellen, oli sellaista mitä ei ole pitkään aikaan ehtinyt tehdä.
Hotellissa on jätetty hienosti esiin vanhaa. Portaikot ovat kauniit ja seiniin on jätetty kohtia, joista näkee alkuperäistä pintaa ja maalausta. 
Koska Hanko on niin kesäkaupunki, ei ravintoloissa juuri ollut valinan varaa, mutta mikäpä siinä, kun niistä parista auki olevasta sai hyvää ruokaa. Lounas skipattiin kylpemisen ohessa smoothiella, ja skumpalla. ;) Pitkä rivistö makasiinien ravintoloita oli kiinni ja vain yksi auki. Burgerit ja ehkä rapeimmat bataattiranskalaiset ikinä olivat superhyvät. Dinnerille päädyttiin sitten siihen kaupungin toiseen ravintolavaihtoehtoon, eli hotellin ravintolaan. Me oltiin edelleen aika täynnä myöhäisestä lounaasta tai oikeastaan päivällisestä, mutta onneksi on parsa-aika, ja kevyempi parsa-annos riitti.





Niin paljon kuin pojat tuovat iloa, niin kerran kolmessa vuodessa viikonloppu pyhitettynä vain aikuisten jutuille ilman aikatauluja ja arkivelvollisuuksia, oli luksusta. Parhaiten irtautuminen arjesta tapahtui kylpylässä. Yksinkertaisen tyylikäs ja moderni erityisesti aikuisille suunnattu Hangon uusi kylpylä oli meille juuri se mitä kaivattiin. Kesäisin spa on vain osakkeiden omistajien käytössä, mutta näin talvikauden ollessa vielä käynnissä ovet ovat avoinna meille muillekin.
Rakennuksen ikkunat olivat kuin maalauksia merelle. Terassilla ei ollut vielä ketään, mutta me viihdyttiin siellä aika pitkäänkin, kun aurinko paistoi tuulelta suojassa olevaan kohtaan kuin olisi jo ollut kesä. Olimme spassa itse asiassa päivän aikana kaksi kertaa, kun saimme viime tipassa bookattua meille molemmille hieronnat, mutta ei enää yhtä aikaa. Mitään vesipuistoa emme kaivanneetkaan, mutta aloimme kyllä visioida, miten spasta olisi saaanut vieläkin kivemman, jos meri  ja ranta olisi saatu jotenkin vielä enemmän osaksi kylpylää pelkän ikkunoista avautuvan maiseman lisäksi. Tai ainakin yksi allas ulos olisi voinut olla se pieni lisä mitä olisimme kaivanneet. Kaiken kaikkiaan nautimme kyllä olostamme.






Sunnuntaina ennen lähtöä tehtiin vielä kävelylenkki rannalla, Hangon tunnusmerkkejä ihastellen. Uimakopit ovat aina yhtä herttaisia. Valitettavasti todettiin, että moni upea huvila on päässyt aika pahasti ränsistymään. Huviloita katsellessa leikiteltiin ajatuksella sellaisen omistamisesta ja remontoinnista, ja jopa selvitettiin mitä Hangossa tällä hetkellä olisi myynnissä. Lottoamaan ei kuitenkaan lähdetty.
Rannalla kävellessä törmättiin myös idylliseen näkyyn taiteilijasta maalaamassa maisemaa. Taiteilija kertoi olevansa Anita Lehtinen, ja hän oli työstämässä teoksia kesän näyttelyä varten. Kiinnostavaa palata kesällä Hankoon ja käydä katsomassa näyttely, jonka teoksen valmistumista on itse päässyt seuraamaan.


Tämän rentoutuneen ja virkistyneen fiiliksen pyrin nyt säilyttämmään loppukevään ajan. Onneksi kesä on vasta edessä. Katsotaan mihin kesälomalla oikein päädytään, Pärnuun, Hankoon vai yllätten jonnekin mitä ei edes vielä tiedetä. Uusi passi ainakin täytyy hankkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!