Ruokailutilan kaksi puuttuvaa DSW-tuolia

Kun ruokailutilaan saatiin uusi kuuden hengen pöytä, jäi kokonaisuus kaipaamaan kahta tuolia lisää. Neljä Vitran Eames DSW-tuolia ovat olleet meillä jo vuosia, ja ne ovat monessa mielessä olleet hyvä valinta. Klassikkotuolit miellyttävät vuodesta toiseen, niin muotoilunsa kuin käytännöllisyytensä vuoksi. Polypropyleeni-materiaali, josta DSW-tuolit nykyisin valmistetaan, on ollut todella helppo myös lasten kanssa. Olikin helppo päätös, että hankimme isomman pöydän ääreen kaksi DSW-tuolia lisää aiempien kaveriksi.

Vitra päivitti 2015 tämän jo 50-luvulla suunnitellun tuolin istumakorkeutta vastaamaan paremmin nykyihmisten mittoja. Meillä on alkuperäistä eli matalampaa istumakorkeutta, ja olisi ollut aika hölmöä, jos kaksi uudempaa olisivat olleet korkeampia. Emme olleet osanneet ajatella, että matalaa korkeutta ei enää ehkä saisi. Onneksi kuitenkin havahduimme selvittämään asiaa juuri ajoissa, nimittäin vanhaa korkeutta sai tilattua vain 2016 loppuun saakka. Toimitusaika oli pitkä, mutta joitakin viikkoja sitten tuolit vihdoin kotiutuivat. Jos joskus vielä tulisi lisätarvetta DSW-tuoleille, on ryhdyttävä koluamaan läpi second hand -tarjontaa. Eiköhän nämä kuitenkin riitä, ja joskus tulevaisuudessa toteutetaan muita tuolihaaveita.

Ruokapöytä on vilahtanut joissakin kuvissa aiemminkin ja olenkin saanut siitä teiltä joiltakin myös kyselyitä. Pöydän suunnittelimme itse ja teetimme jalat. Olenkin kertonut, että mies on toiselta ammatiltaan puuartesaani, ja hän teki kannen. Kannen osalta tuotekehitys on kuitenkin vielä vähän kesken. Pöytä on nyt nimittäin pidennettävissä kahdeksalle, mutta olemme itse asiassa vain tasan kerran pidentäneet pöydän. Sen sijaan katkoskohtaa katselemme joka päivä, eikä se oikein miellytä silmää. Tammella on myös tapana tummua, ja vaikka pinta käsiteltiin vaaleammaksi, on se silti tummunut jo meidän makuumme vähän liikaa. Kun pidennyspala (sen kerran) laitettiin paikoilleen, oli se huomattavasti vaaleampi kuin päivittäin käytössä olleet osat. Voi siis olla, että mies tekee pöytään vielä uuden yhtenäisen kannen ja kansi taitaa kuitenkin saada maalipinnan. Kannen väriä pohdittiin jo heti alunperin, mutta koska maalaamisen jälkeen tätä puunsävyä ei enää saa takaisin, päätimme kokeilla miellyttääkö se meitä riittävästi pysyväksi valinnaksi. Niin se taitaa olla, että vaikka tammen sävy on kaunis, jotenkin kaipaan valkoista. Mustaakin mietittiin. Musta pöytähän meillä edellisessä kodissa olikin, mutta ehkä se näin isona pintana olisi liikaa, vai olisiko.

Ruokapöytäasia vaatii siis yhä edelleen kypsyttelyä ja kokeilua, mutta eiköhän se oikea kokonaisuus tästä vielä muotoudu. To do -listan puuttuvat ruokapöydäntuolit -kohtaan voi nyt ainakin vetää viivan.