Taloprojekti: Eteinen

Täällä on 1,5 viikon Pohjanmaan reissulta palattu kotiin. Kesäisiä lomatunnelmia niin Vaasasta, Kristiinankaupungista kuin Seinäjoeltakin on myöhemmin luvassa. Vaikka pikkumies on nauttinut reissussa olemisesta, niin viimeisen tunnin hän hoki takapenkillä aika monta kertaa: "Omaan kotiin! Omaan kotiin!" Mies taas totesi naurahtaen eteisessä "Hei täällähän tuoksuu ihan asuntomessukohteelta". Uuden kodin tuoksu, voi kun se pysyisi ikuisesti. Yleensä olen laittanut jonkun huonetuoksun juuri sisäänkäyntiin, mutta tässä kodissa en ole eteisesessä luontaista uuden talon tuoksua halunnut peittää vielä millään. Reissusta palatessa sitä aina katselee kotia jotenkin tuorein silmin. Tilat jotenkin aistii herkemmin. Sisääntulolla on suuri merkitys; se kutsuu sisään ja antaa viitteitä siitä mitä tuleman pitää. Havahduin, että tästä eteisestähän kai talokierros olisi aikoinaan kuulunut aloittaa, mutta ehtiihän sitä nytkin. 

Meillä eteinen on minimalistinen, koska halusin, että erityisesti tässä tilassa arkkitehtuuri korostuu, eikä sitä sisusteta niin sanotusti tukkoon. Olen puhunut aiemminkin galleriamaisuudesta, ja tässä tilassa sitä henkeä on talossa ehkä eniten. Lähtökohtaisesti suunnitteluvaiheessa yritettiin mahdollisimman pitkälle välttää käytäviä. Mielikuvissani niihin kuluu turhaan neliöitä ja ne ovat ahtaita ja pimeitä. Arkkitehtimme selvästi kuunteli minua, koska tämä on oikeastaan ainut käytävä kodissamme, eikä se todellakaan ole pimeä tai ahdas. Nytkin kotiin palatessa se otti meidät vastaan oikein kutsuvana. Valoa tulee eteiskäytävään neljästä eri suunnasta, ja avautuvista suunnista syntyy ikään kuin odotus muista tiloista. Erityisesti portaiden päässä nouseva korkea ikkuna suuntaa katsetta.

Koska tila muuten on niin yksinkertainen, haluttiin tähän tilaan juttua valaistuksella myös pimeämpinä aikoina. Katto rakennettiin niin, että käytävän molemmilla puolilla kulkee epäsuora valolinja. Pelkistettyyn tyyliin valitsimme eteiseen IKEA:n vetimettömät pystyuralliset kaapit, joiden ympärille rakennettiin runko. Runko kokoaa kaapit yhteen, niin että niistä tulee kiinteämpi kokonaisuus.

Kaapiston viereen jätimme vielä tilaa avonaulakolle ja penkille. Miehellä on tarkoitus tehdä penkki syvennykseen mittojen mukaan, mutta siihen asti Tolix-jakkara toimii istuimena. Tuleva penkki toteutetaan puusta, tuomaan pehmeyttä, jota muissa tiloissa tulee valkolakatusta tammiparketista. Sopivan vähäeleisen ja juuri tähän tilaan täydellisen naulakon löysin jo rakennusvaiheessa Design marketista. Se on mllmtr:n L1-naulakko, jonka on suunnitellut sisustusarkkitehti ja huonekalusuunnittelija Johan Samuli Pöllänen. Ulkovaatteita säilytetään meillä pääasiassa kaapeissa ja kurarumba tapahtuu kodinhoitohuoneessa, mutta tähän on helppo tarvittaessa ripustaa muutamia kulloinkin käytössä olevia ulkovaateita ja asusteita, ja se on myös paikka vieraiden ulkovaatteille.

Peilissä päädyttiin myös simppeliin mustakehyksiseen versioon, niin että naulakko saa ikään kuin parin, eikä jää tilassa ainoaksi mustaksi elementiksi.

Lapsiperheessä jokaista askelmaa ei voi varoa, joten halusin kauniin, mutta silti helpon ja käytännöllisen lattiamateriaalin. Päädyimme mikrosementtiin, joka on osoittautunut eteiseen täydelliseksi valinnaksi. Se on jalan alla lämpimämpi materiaali kuin esim. laatta, eikä siinä ole saumavälejä joita joutuisi puhdistamaan. Koska mikrosementin kysyntä on kasvanut, niin kaikenlaisia firmoja tuli kartoitusvaiheessa vastaan. Jos joku siis harkitsee mikrosementtilattiaa, niin materiaalien ja firmojen laaduissa on eroja. Me päädyimme lopulta DECOSiin, jota uskallan suositella. Se oli myös ainut firma, josta me löysimme riittävän kylmän harmaan sävyn ja mattapintaisena. Asennuksen mies teki itse. Hän testasi ensin kodinhoitohuoneeseen, ja koska se onnistui, niin hän uskalsi jatkaa muihinkin tiloihin. Mikrosementtiä on meillä siis myös kodinhoitohuoneessa, vessoissa ja kylpyhuoneessa. Niihinkin huoneisiin asti talokierroksella jossain vaiheessa sitten edetään.

  Talon väliovien valintaan käytimme aikaa. Ovet korostuvat erityisesti tääs tilassa. Talon tyyliin ei olisi sopinut koristeelliset peiliovet, ja sileät perusovet taas tuntuivat jotenkin liian tylsiltä ja "pahvisilta". Valintamme oli lopulta Haapsalu ovitehtaan fancy-stripes-ovet, joita kävimme Tallinassa katsomassa. Ovissa kulkee upotetut ruostumattomasta teräksestä tehdyt vaakalistat. Harkitsimme myös ovia joissa vaakalinjat olisi toteutettu pelkällä uralla, mutta jotenkin valituissa ovissa oli enemmän ideaa.
Täydellinen listattomuus tuntuu olevan monille rakentajille merkittävä asia ja siihen pyritään kaikin keinoin. Tästä ovesta olisi saanut myös listattoman version, mutta se olisi meidän tapauksessa vaatinut rakennusvaiheessa erilaista aikatauluttamista ja lisätyötä seinien levytyksessä. Itselleni listattomuus ei ollut niin merkittävä asia, mutta löysimme vaihtoehtoon listattomuuden ja perinteisten listojen väliltä. Ohuet valkoiset alumiinilistat ovat ohuet ja siksi huomaamattomammat kuin tavalliset ovilistat, ja sopivat minusta paremmin näiden ovien tyyliin.

Lopuksi kuva vielä sisäänkäynnistä ulkoapäin. Varsinaiset kesäkukat puuttuvat edelleen, ja olen vain nostanut Oliivi- ja viikunapuun ulko-oven ikkuna eteen. Toisaalta tämä ratkaisu on ihan kiva ja niin helppo, että saattaapa olla, että tällä ratkaisulla mennään tämä kesä.