Voi pikkuveli!

Tämä toinen raskaus tuntuu menevän vieläkin nopeampaa kuin ensimmäinen, nyt kun on jo puolivälikin ylitetty. Rakenneultra oli jo äitienpäivän jälkeisellä viikolla ja silloin saimme huokaista, kun kaikki oli hyvin. 

Sukupuolen tietäminen auttoi itseäni esikoista odottaessa luomaan mielikuvaa vauvasta jo odotusaikana, ja päätimme tälläkin kertaa, että haluamme tietää vauvan sukupuolen, jos hän sen vain suostuu näyttämään. Kätilön tehdessä tutkimusta sanat "...ja poikahan siellä on." sai meidät liikuttumaan, ja omat ensimmäiset sanat olivat "Voi pikkuveli!" 💙

Isoveli kutsuu vauvaa nimellä `masuveli`, ja onkin huristellut vatsan päällä jo kovasti autoillaan. Meillä puhutaan vauvasta päivittäin, ja sitä kautta isovelikin tietää jo nyt, että pikkuveli on jo osa meidän perhettä. "Veli pois!" hän tomerasti välillä ilmoittaa, ja nostaa minun paitaani. Malttia 2-vuotiaalta vaaditaan, kun pikkuveljeä pitääkin jaksaa odottaa masusta syksyyn asti.
Itselläni ei lapsena ollut juurikaan poikia kavereina (ehkä vain siksi, että naapurustossa oli paljon samanikäisiä tyttöjä). Minulle onkin jo ensimmäisen pojan kautta avautunut aivan uusi maailma, ja opittavaa riittää nyt sitten pian jo kahden pojan äitinä. Koneiden nimissä ainakin on vielä paljon petrattavaa. ;) 

Hauska ajatella, miten nuo kaksi pian viilettävät yhdessä, isompi edellä pienempi perässä. On myös hauskaa, että miehen puolella meidän vauva on nyt sitten jo serkussarjan kuudes poika. Lähipiirissä olenkin saanut huomata, miten tiivis parivaljakko veljeksistä voi tulla. Toki tappeluakin varmasti riittää, mutta äitinä tietysti toivon, että veljeksistä olisi toisilleen ennen kaikkea tukea ja turvaa läpi elämän.

Olen säästänyt kaikki esikoisen vaatteet ja vauvatarvikkeet, jotka pääsevät nyt sitten toiselle kierrokselle. Toki isoveli syntyi keväällä ja pikkuveli taas syntyy syksyllä, joten sen takia jotain hankittavaakin tulee. Isoveljen tennarit kaivoimme ensimmäisenä yhdessä esiin odottamaan pikkuveljeä. Jotain hankin heti sukupuolen selvittyä myös ihan vain fiilistelyn vuoksi, koska täytyyhän pikkuveljellä olla myös jotain ihan omaa. Tuskin puen poikia yleisesti kovin usein samanlaisiin vaatteisiin, mutta kyllä poikavauvauutisen kunniaksi iso-ja pikkuveljelle piti saada samanlaiset raitapaidat odottamaan syksyä. Niin söpöt nuo ovat yhdessä, että enpä sittenkään mene vannomaan, että en lipsahtaisi samisteluun joskuus myöhemminkin.

Itse olen voinut ihan hyvin. Toki toisin kuin ensimmäisessä raskaudessa vähän enemmän kaikenlaisia tuntemuksia on jo tässä raskauden puolessa välissä ollut. Eilen oli kuitenkin taas neuvola, jossa todettiin, että kaikki on niin kuin pitääkin. Aionkin nyt vain nauttia tästä keskiraskauden hyvästä olotilasta, tietäen että pieni poika kulkee matkassa.